torstai 30. kesäkuuta 2011

Portaita ja baden-badenia

Eteisen portaat ovat edenneet hienosti - ottaen huomioon helteen ja sen, että mies päivätyönsä jälkeen jaksaa vielä paneutua raksahommiin (on se kyllä jo aika kyllästynyt kahden vuoden aherruksen jälkeen).



Kuvan ottamisen jälkeen hän vielä täytti nuo villalla ja huomenna mennään sitten sahauttamaan portaisiin oikeanmittaiset vanerilevyt. Naapuriin teimme ihan normipuiset portaat, mutta nepä ovat rakoilleet jo puolessa vuodessa niin paljon, että ajattelimme kokeilla jotain muuta omaan eteiseemme. Saas nähdä mitä niistä tulee :)

Eikä siinä vielä kaikki! Tämä varmaan karkottaa ne vähätkin blogiani kurkistelevat lukijat, mutta juttu on nyt vain niin, että pihallemme kotiutui tänään Baden baden -tuoli!

Baden baden, tuo aurinkotuolien klassikko...

Luulin jo tämän aistikkaan tuolivanhuksen kadonneen paremmille aurinkorannoille, mutta sieltä se vain löytyi, kaiken muun sälän keskeltä varastostamme! Ja kun sitten huomasin City-marketissa baden-pehmusteet alennuksessa, päätin panostaa tähän klassikkoon ihan tosissani ;)

Jos totta puhutaan, olen badenilleni paljosta velkaa, sillä tämä kyseinen tuoli pelasti minut vuosia sitten. Sain tuolloin lonkkaani ihan pahimmanlaatuisen bursiitin (nivelpussin tulehdus), mikä oli paitsi ammatillisesti katastrofaalista, myös aivan hirvittävän tuskallista. Leposärky oli kauheaa, eikä mikään asento tuntunut lähimainkaan siedettävältä. Kaiken lisäksi minulla oli eräs käsikirjoitus kesken ja sen kirjoittaminen oli mahdotonta, kun missään asennossa ei voinut olla minuuttia kauempaa.

Niinpä sitten haaveilin jostain sellaisesta istuimesta, jonka saisi säädettyä erinäisiin lepoasentoihin, erilaisiin kulmiin. Ja köyhänä klenkkana mieleeni juolahti baden baden - jos se ei olisikaan hyvä, niin enpähän olisi siihen paljoa pistänyt rahaakaan! Kepin kanssa sitten konkkasin ostoksille, ja voi onnea, se toimi täydellisesti!!! Seuraavat puoli vuotta se kulki mukanani kaikkialle ja herätti kyllä hilpeyttä, mutta tuota badenia saan kiittää toipumisestani ja siitä, että pysyin kuta kuinkin järjissäni... Ja kässärikin lopulta valmistui :)

Siispä eläköön badenille ja kaikki kunnia sille! Istun siinä ylpeänä ja erittäin mukavasti - ainakin siihen asti, kunnes saamme pihamme laitettua kuntoon ja sinne jonkin järkevän ja yhtenäisen yleisilmeen. Tosin voisihan siellä sittenkin olla jokin piilonurkka tuoliparalle...

Koukuttavaa

Ihanaa,  Peroban nettikaupassa on taas saatavilla söpöläisiä seinäkoukkuja:

Seinäkoukut Perobasta, à 6 € kappale (kuva Peroban sivuilta)


Tilasin heti 3 kpl vihreä-keltaisia ja 2 kpl kelta-oransseja vierashuoneemme seinälle! Näin saadaan vieraille tilaa ripustaa vaatteensa kyläilyn ajaksi ja samalla ne tuovat vähän väriä ja hauskuutta paljaalle seinälle.


Pari koukuista jäisi oven taakse piiloon (kerätäkseen omaa roinaamme niskaansa?)

Seinä on pitkä, joten taulujakin mahtuisi koukkujen lisäksi

Jossain määrin nuo koukut muistuttavat Vitran Hang It All-naulakosta, mutta minun silmääni ja tarpeisiini nämä istuvat paremmin, sillä voin ryhmitellä niitä haluamallani tavalla. Enkä voi sille mitään, että tällä hetkellä tuo vihreä-keltainen väriyhdistelmä tuntuu niin herkulta!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Käsi lomalla

Vietin tänään ensimmäistä lomapäivää! Ja mitä teinkään lomaani juhlistaakseni? No kävin tietysti ostamassa virkkuukoukun ja lankoja ja päätin opetella virkkaamaan!

Tämä kesä on aloittanut minulla jonkin vihreän kauden!

Minähän olen siis ihan käsi kaikessa, mikä vain liittyy käsillä tekemiseen tai käsitöihin, mutta ainahan ihminen voi kehittyä! Onneksi netistä löytyy hyvinkin seikkaperäisiä ohjeita virkkuuseen (ainakin Viivin virkkausnetti, jossa on silmukoiden ohjeet kuvineen ja videoineen), joten tuumasta toimeen.

Aloitin sitten ihan suoralta kädeltä isoäidin neliöstä, enkä aluksi hahmottanut hommaa lainkaan. Vaikeinta oli, kun sitä omaa 'käsialaa' ei vielä ollut, enkä ihan tarkaan tiennyt miltä niiden silmukoiden oikeasti pitäisi näyttää, ja pylväissä olisi pitänyt koukata jo virkatun silmukan läpi - mutta siis läpi mistä kohtaa?

Huh, eka teelmä valmis! Hmmm...

Ja ohjeessahan tietty oli, että joka kerroksella vaihdetaan väriä, mutta en minä uskaltanut! Ihan tarpeeksi haastavaa muutenkin... Tämä isoäiti olisi tämmöinen yksivärinen tyyppi. Ja tällä olisi tällainen vähän epätasaisempi tuo kädenjälki - tai sanotaanko vaikka että eläväinen kädenjälki :) Vaan olinpa ylpeä ja iloinen, kun tuo ensimmäinen neliö valmistui!

Seuraavan aloitinkin sitten vaalean kellertävästä langasta - enkä vieläkään uskaltaudu vaihtamaan väriä kesken kaiken...

Mitähän näistä tulee?

Katsotaan nyt, montako neliötä jaksan väkertää - saahan jo muutamastakin vaikka tyynynpäällisen! Olisi kyllä kiva tehdä noista jokin torkkupeitto tuonne vierashuoneeseen, mutta vähän epäilen kykyäni saattaa loppuun niinkin mittava projekti. Käsi mikä käsi!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Pikkuhaavereita

Tästä taulusta hajosi kehyksen lasi muuton tuoksinnassa. Nostin taulun nyt esiin, jotta muistaisin hyvissä ajoin hankkia siihen uuden lasin.

Ulla Bomansonin Jäähyväiset

Sain taulun äidiltäni eräässä elämänvaiheessa, jolloin hän luuli (tai ehkä jopa toivoi?) minun ripustavan tossuni naulaan. Näin ei sitten kuitenkaan käynyt :) Taulu ei oikein koskaan ole löytänyt paikkaa kotoani, johtuneeko sitten tuosta hempeästä värimaailmasta. Niinpä ajattelin, että lasin vaihdon yhteydessä voisin kokeilla vaihtaa myös paspiksen jonkin muun väriseen - jospa se vähän tasapainottaisi tuota vaaleanpunaisuutta, jota itse maalauksessa ei oikeastaan edes ole!

Samalla huomasin sitten toisenkin lasivaurion:

Huuto.netistä hankittu juliste

Tämän julisteen hankin eteis- tai kellariportaikkoa silmällä pitäen, ajattelin sen sopivan hyvin seinien sormipanelien tyyliin. Tämä lienee ainoa myönnytyksemme Artekille, sen sijaan Aino Aaltoa kyllä löytyy harmaista jälkiruokakulhoista :) Mutta tuostakin olemme onnistuneet iskemään lasin hajalle... Onneksi Clas Ohlsonilta saa isojakin kehyksiä edullisesti - tuossa jäikin hieman ärsyttävästi reunoille tyhjää, joten olisin ehkä kuitenkin vaihtanut kehykset!

Mutta nyt palkkatyön ääreen, jotta voin pian sanoa sille hetkeksi jäähyväiset ja jäädä lomalle!

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Portaat lähti

Jaahas, rauhallista hiljaiseloa kesti kokonaisen juhannusviikonlopun, mutta sitten alkoi hihat taas heilua! Aamupäivällä eteisportaikossa näytti vielä tältä:

Ei mikään edustuskuva, mutta on siinä portaat...

Iltapäivällä mies päätti sitten ryhtyä hommiin:

Taas tätä purua!

Joku räyhähenki yritti estellä urakointia...

Olen jo pitkään epäillyt, ettemme ole talossamme yksin...

Vaan turha toivo, portaat lähti!

Halki, poikki ja pinoon

Purua vielä piisaa, joten täytyy hakea huomenna lisää jätesäkkejä kaupasta...

On mulla ahkera ukko!

Kunhan nyt huomisaamuna muistaisi lehteä hakiessa, että portaat puuttuvat :)

Puaroo

Minulla ja miehelläni on sangen eriävät näkemykset kodin sisustamisesta. Hän tahtoo valkoista ja minimalistista (tosin minun tulkintani mukaan minimalismikin on turhan aistikas nimitys hänen ankealle ankaruudelleen minkäänlaista sisustamista kohtaan, siispä puhun ennemminkin purismista), minä taas kaipaan värejä ja leikkisyyttä (puristin vastakohtana lienen siis kaamea pluralisti)...

Yllättäen jaamme kuitenkin saman visuaalisen intohimon: se on Poirot! Kuolaamme jokaisen David Suchet'n tähdittämän Hercule Poirot -elokuvan tai -sarjan jakson äärellä, ja missä tahansa liikummekin, bongaamme huonekaluja ja tavaroita nykimällä toisiamme hihasta ja kuiskuttelemalla "Poirot! Poirot!"


Toki samaa funkista ja art decoa näkee muissakin tv-sarjoissa tai elokuvissa (Jeeves ja Wooster on toinen ehdoton inspiraation lähde), mutta tuo puaroo on istunut meidän kieleemme, ja puaroo se tulee aina olemaan :)

Olipa siis hauskaa lueskella kirjaa Kaisa Blomstedtista ja hänen sisustuksistaan - Blomstedtista ja hänen kädenjäljestään voi sinällään olla montaakin mieltä, mutta kyllä monet kirjan kuvat ovat silmiä hiveleviä! Alla olevat kuvat on siis otettu kirjan Kaisa Blomstedt, sisustuksia sivuilta.

Blomstedtin oman makuuhuoneen sisustusta

Ravintola Bulevardian sisustusta

Makuuhuone yksityisasuntoon

Hauskaa oli, että monessa yhteydessä todettiin mm. seinissä käytettyjen värien olevan "Kaisan kokoamasta salaisesta funkisvärikartasta". Jos nuo värit ovat sellaisia, jotka miehenikin hyväksyy, taidan ryhtyä suunnittelemaan vuosisadan murtokeikkaa!

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Mistä on tämä juhannus tehty?

Tänä vuonna juhannuksemme on tehty...

... yrttien istutuksesta...


... auton korjaamisesta...

... hömpästä itsensä sivistämisen varjolla...


... kylmästä valkkarista, ruisleivästä ja kalamössöherkusta...


... savulohesta ja uusista perunoista...


... liekkien leikistä veden pinnalla, yöttömän yön hämyssä...


... huurteisesta Limoncellosta...


... ja elokuvasta, jossa nautitaan Limoncelloa...


... kukista... ja mehiläisistä :)


Mistä teidän juhannuksenne on tehty?

torstai 23. kesäkuuta 2011

Listoja

Mies jaksaa vielä ahertaa listojen parissa, vaikka sahauspiste onkin siirretty sisältä ulos takapihalle ja sadekuurot katkaisevat uurastuksen vähän väliä. Minä tyydyin tekemään ostoslistaa, ja kyllä sillekin kertyi pituutta - hmmm, meidänhän piti yrittää elää kitsaasti, kun tulot ovat muutenkin pienemmät kuin menot (sähkömieskin muisti sitten meitä juuri laskullaan, auts)... Mutta onhan sentään juhannus tulossa!

Kylläpä tästä tulee jotenkin linnamainen vaikutelma :)  



Kyseessä on kuitenkin vain tuuletusputken kotelointi eteisessä, mutta näyttää jotenkin hohdokkaammalta :)  Nuo mummopanelit katossa eivät kyllä niinkään... Pistorasia on seinälle tulevaa telkkaria varten, tämä on takkahuoneen puoleista seinää.

Tykkään niin kovasti tästä näkymästä! Lamppukin sopii tapettiin ja oveen vallan loistavasti!

Olohuoneen päätyseinään tehtiin tällaiset syvennykset, kun lisäeristeen vuoksi osaan seinästä tuli lisää paksuutta. Tässä kohtaa on kuitenkin eteisporras seinän takana, joten eristeelle ei ollut tarvetta. Tarvitaan vielä valkoista maalia puuosien maalaamiseen.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Arjen pieniä aarteita

Olen huono tekemään löytöjä kirpputoreilta, mutta joskus lykästää! Rakastan näitä harmaita maljakoita, niiden väriä ja pintaa. Suurin on peräisin lapsuudenkodistani - se oli niin tuttu ja aina jossain pöydällä tai hyllyllä, että heräsin vasta kaksikymppisenä sen kauneuteen. Pienimmän löysin sitten antiikkikaupasta Joensuusta, ja sain sen puoli-ilmaiseksi! Siihen tarvittiin kyllä hieman oveluutta... Keskimmäisen äiti löysi jostain kirpparilta pari vuotta sitten ja pelasti sen minulle. En tiedä kuinka ovela hän oli ;)

Harlekiini-maljakot ja ystäväni tekemä koru

Nämä somat valkoiset keittiöpurkit ovat jotain tanskalaista käyttötavaraa, mutta istuvat kuin nenä naamaan keittiöömme. Sarjaan kuuluu myös kannelliset marmelaadipurkki ja voirasia, joista voirasian vein ystävälleni tuliaisiksi kyläreissullamme. Sain kaiken 8 eurolla Tattarisuon Antiikin löytötorilta!

Pientä kirpparikivaa keittiöömme. Teelaatikko on saatu lahjaksi. Mutta mitä on "Birkes"?

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Tervetuloa meille!

Vierashuone

Olemme vihdoin saaneet talomme asuintilat kutakuinkin valmiiksi!  Miten ihanalta tuntuukaan, kun on tilaa ympärillä, eikä tarvitse loikkia raksakasojen yli, ali eikä ohi :) Jospa tämä rakennuspölynkin määrä vähitellen häviää - vielä sitä löytyy, mutta kuulemma puolessa vuodessa siitä pääsee eroon!

Olkkari tilapäiskalustuksella

Kesäkuussa 2009 aloitimme mittavan peruskorjauksen. Purimme ensin paritalomme toisen puolikkaan, joka oli alkuperäisessä kunnossa (talo on rakennettu 1960). Syksyllä 2009 purkutyömaa laajeni omalle puolellemme ja muutimme remonttia karkuun minun kerrostalokaksiooni.

(Vielä) iloinen raksa-babe kesällä 2009         




Heinäkuussa 2010 saimme omalta puoleltamme keittön ja makuuhuoneen valmiiksi, ja muutimme rempan keskelle saadaksemme kaksioni vuokralle.

Hurraa! Keittiöstä kajahtaa!
Keittiöstä tuli tukikohtamme seuraavaksi vuodeksi
Makuuhuone kaikessa askeettisuudessaan
Tässä on jo vähän kotiuduttu :)

Marraskuun 1. päivä 2010 tehtiin rakennustarkastus talon toisessa asunnossa ja uusi asukas pääsi muuttamaan sisään heti iltapäivällä.

Yksiön keittiössä hyödynnettiin
vanhan keittiömme yläkaappeja, kodinkoneita ja tiskipöytää

Vihdoin olemme mekin saaneet asuinhuoneet valmiiksi :) Paljon on vielä fiksaamista, mutta onpa ihanaa päästä laittamaan tästä omaa kotia! Ja se tunne, kun ei tarvitse enää hävetä sitä hirveää sotkua ja hävityksen kauhistusta, jos joku pistäytyy moikkaamaan... Meille saa nyt tulla!

Vieraskylpyhuone