Arvonta!

Arvatkaas mitä? Tuo kävijälaskuri näyttää ihan kohta 2000 vierailua sivullani! Ja koska koko viikko on ollut omalta osaltani sangen alavireinen, lienen jotain vähän iloisempaa velkaa teille lukijoilleni :) Eli ampaistaanpa käyntiin arvonta!

Jo yksin palkintojen miettiminen ja etsiminen ilahdutti tänään mieltäni kovasti ja paljon tuli hiplattua kaikenlaista... Niidenhän pitäisi olla jotain helposti postitettavaa ja mielellään särkymätöntä, joten jätin sitten ne astiastot ostamatta ;D ja päädyin seuraavaan kolmeen palkintoon:

Vuoden 2012 kalenteri, jossa kauniit Ebba Masalinin kasvitaulukuvat, koko n. 22cm x 27cm

2 kpl Marimekon Satula-keittiöpyyhkeitä (n. 50cm x 70cm) ja Tantsu-pannulappu

2 kpl Pentikin harmaita Haiku-tyynynpäällisiä, koko 45cm x 45cm

Ja tässä kaikille halukkaille ohjeet:

Arvontaan voit osallistua perjantaihin 7.10. klo 22 asti ja arvonta suoritetaan lauantaina 8.10. Voittaja ilmoitetaan täällä blogissani heti arvonnan jälkeen.

Osallistuminen tapahtuu jättämällä kommenttia ja kertomalla mitä hankkisit omaan kotiisi nyt, jos saisit 500 euroa ylimääräistä tuohta :)

Kommentoimalla saat itsellesi yhden arvan

 

Kaikki virallisesti lukijaksi liittyneet/uudet liittyjät saavat lisäksi toisen arvan

Linkittämällä arvonnan omaan blogiisi saat vielä yhden lisäarvan (halutessasi voit käyttää ylintä kuvaani)

Ilmoitathan, monellako arvalla olet mukana arvonnassa! Ja anonyymit, laitattehan kommenttiinne nimimerkin, jotta erotutte toisistanne :)

Voittajia arvotaan kolme kappaletta, joten ensimmäiseksi voittajaksi arvottu saa valita ensimmäisenä mieleisensä palkinnon, sen jälkeen toinen ja sitten kolmas saa sen jäljellä olevan palkinnon :)

Onnea arvontaan, ja olkoon elämä muutenkin kepeää ja onnellista!

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT, KIITOS KAIKILLE OSALLISTUJILLE!

Laiskamato

Minusta on nyt parin päivän ajan tuntunut tältä:

Kotkansiipi sai tältä vuodelta tarpeekseen

Mikään ei oikein huvita, ja sänky houkuttelee kaikkina muina aikoina paitsi nukkumaanmenoaikana...

Alakerrassa olisi savottaa, mutta en oikein sielläkään osaa tehdä mitään:

Oi armas kellarimme, joka kätkee sisuksiinsa ihan liikaa ja vaikka mitä

Ukko aloitti urheasti viikonloppuna kellarin raivauksen - ongelma on siinä, että kellari on täynnä erinäisiä ukon "projekteja", jotka odottavat edelleen toteutumistaan, kunhan saadaan talo valmiiksi... Eli niistä ei voi hankkiutua eroon!!! On huonekalujen uudelleen verhoamista (mutta minne ne kalut ovat tulossa? meillekö?), vanhan amerikanraudan kokoamista ja laittoa jne...

Tässä on ukko jo saanut raivattua lattiaa näkyviin! Edellinen kuva oli otettu tuon pylvään oikealle puolelle avautuvasta tilasta

Paljasta lattiaa näkyy jo noin paljon!

Tuohon tilaan tulee sitten jonain päivänä se kotiteatteri ja saunojien oleskelutilat... Se päivä tuntuu vain niin kovin kaukaiselta! Mutta kyllä se tästä, onneksi on ahkera ukko, vaikka itseään tämä laiskamato vaivaisikin ;)

Ite

Vaikka olenkin aikamoinen surkimus käsitöissä, minulta löytyy silti (tai ehkä juuri siksi) lukemattomia aloitettuja käsitöitä, joita ei ole saatettu loppuun asti... :) Tänään kaivoin esiin kaulaliinateelmäni, sillä paremminhan tuo lämmittäisi valmiina kaulassa kuin keskeneräisenä nurkissa lojumassa!

1/3 valmiina, 2/3 odottaa tekijäänsä...

Pykäisin huivin käyntiin joskus viime keväänä, mutta koska kesä tuolloin jo läheni, motivaatio siirtyi jonnekin muualle. Nyt yritän taas uudella innolla!
Malli on älyttömän kiva ja helppo neuloa, löysin sen KotoLiving-sivustolta. Tämä on myös armelias malli, sillä siinä ei pienet kämmit häiritsevästi erotu - eikä myöskään se, että taukojen jälkeen käsiala muuttuu ja hakee taas muotoaan...

Manos Silk Blend, väri 6927

Lanka on ihanan tuntuista, siinä on merinovillaa 70% ja silkkiä 30%, ja se on urugualainen Reilun Kaupan tuote. Ja nuo värit ovat ihan vastustamattomat, minun oli todella vaikea päättää, minkä värin valitsisin...

Niin että jospa nyt kerrankin saisin jotain valmiiksi ;)

Joku toinen oli saattanut valmiiksi tällaisen:

Bongattu erään maatalon pihalta: Tuoli hevosenkengistä! :D

Kestääköhän tuo istumista lainkaan, vai lieneekö pystytetty ihan vaan silmäniloksi?

Nauratti eilen, kun ajoimme sellaisen talon ohi, jonka aitaan oli ripustettu vanhoja kakkuvuokia, värivaloja ja jokunen maitotonkka. Ukko puuskahti topakasti: "Tuo ei kyllä ole mitään taidetta! Eikä edes nättiä!" Etenkin tuo nätti nauratti :) Nätteys on siis arvo ukollekin, mutta tuo ei vain sopinut hänen kauneuskäsitykseensä! Harmi, ettei ollut kameraa mukana...

Ja vielä tähän loppuun tervetuliaistoivotus Anninalle :) Täällähän kasvaa lukijapiiri ihan silmissä, kivaa!

Rietastelua ja elostelua

No niin, vuorokausi ylhäisessä yksinäisyydessä sujui oikein rattoisasti! Suunnitelmat toteutuivat lähes nappiin, ainoastaan verhoprojektin kanssa hieman tökki (miten arvasinkaan!)...

Tässä sitä olikin purkamista, kun olin aikoinaan ensin ommellut päätyreunan ja sitten ommellut ylä- ja alakäänteet päätyreunan päälle. Nyt siis halusin purkaa päätyreunan, jotta siihen liitettävä jatkokangas ei muodostaisi kauhean paksua saumaa noilla käänteillä... Vaikea selittää (ja vielä vaikeampi toteuttaa mitenkään taiteen sääntöjen mukaisesti), ja voi olla ettei toimi näinkään, mutta katsotaan!

Sain kyllä purettua sen yhden mönkään menneen käänteen, jonka tilalle pitäisi kohdistaa jatkokangas, mutta en sitten löytänytkään mistään nuppineuloja enkä lankaa :( Enkä tietenkään voinut lähteä niitä töistä hakemaan (jonne ovat kulkeutuneet), kun minullahan oli karitsatakkipäivä! :D

Teinpähän sitten ruokaa, eli lohta paprikapitoisella kasvishöystöllä:

Lautasellani on siis lohta, vaikka se onkin ihan kananpoika-asennossa ;)

Ja sitten muistin, että pitikin ottaa vielä karviaishilloa lohen kanssa - on muuten kivan pirteä yhdistelmä, suosittelen:

Karviaishilloni ei ole järin fotogeeninen ;)

Ruoan jälkeen paneuduin tv:n tarjontaan. Luvassahan oli Emmerdalea, Innoa sekä Kiinteistö-Kaisa :/ Mikä kerrassaan outo ohjelma tuo Kaisa, en oikein hahmota mikä se on olevinaan tai mihin formaattiin se oikein istuu... Mutta tulipahan nyt katsottua! Jotain hääohjelmaakin silmäilin Kaisan jälkeen (jota ukkokin oli kuulemma hotellihuoneessaan katsonut!)...

Kynttilöitä, sherryä ja teetä, niiden avulla luonnistuu illanvietto yksinkin!

Välillä tietty seikkailin blogimaailmassa, ja lopulta kello oli niin paljon, että telkkarissa alkoi Uneton Seattlessa (eli klo 01.00). Noh, katsoin sitten senkin :)

Uneton Pohjois-Karjalassa valmistautuu vielä viimeiseen hemmotteluhetkeen...

Lopulta keksin vielä yhden jutun, joka minun täytyi ehdottomasti toteuttaa: lukeminen sängyssä ennen nukkumaan menoa! Meillähän ukko menee nukkumaan monta tuntia aikaisemmin kuin minä, enkä tietenkään voi herättää häntä kesken unien sytyttämällä valoja lukeakseni (kun en tykkäisi jos hänkään sytyttelisi aamulla valoja herätessään).

Lukuvuorossa on tanssija Heikki Värtsin muistelmat

Niinpä ensimmäinen yksinäinen yö talossamme jäi varsin lyhyeksi, eikä kukaan onneksi murtautunut sisään eikä kummituksiakaan näkynyt :) Silti yksi outo juttu tapahtui... En tiedä voinko sitä edes kertoa... On nimittäin aika arkaluontoista...

Näettekö tässä kuvassa mitään? No ei pitäisikään...

Mutta sitten näkyy jotain, mitä ei pitäisi... Herra Ergo iskee minulle silmää!

Tässä on nyt ainekset kunnon kolmiodraamaan, luulen nimittäin, että herra Ergo yrittää vikitellä minua 8-/ En tiedä, miten tähän tulisi suhtautua, mutta minullahan on kuitenkin kuvat todisteena tapahtumista.

Herra viettää periaatteessa täysin viatonta hiljaiseloa latausasemassaan, mutta tuona yönä kävi kolmesti niin, että nähdessään minut hän iski silmää - täysin äkkiarvaamatta! Miten röyhkeää käytöstä, etenkin talon isännän ollessa matkoilla...

Ja mikä pahinta, luulen ukon aavistelleen jotain, sillä arvatkaa mitä sain tuliaisiksi:

Tässä on nyt otettu järeät aseet käyttöön...

Laatikollinen pusuja!

Katsotaan nyt, mihin suuntaan tilanne kehittyy - voihan olla, että joudun vielä hakemaan lähestymiskieltoa herra Ergolle! Se olisi kyllä sääli, sillä yhteiselomme on alkanut muuten niin hyvin... Mutta miehistä ei koskaan tiedä!

Ja minulla oli sentään tukka pystyssä koko tuon ajan, Meän Satu voi todistaa ;D

Kissa pöydällä

Ukko lähti tänään työmatkalle Porvooseen. Tilanne on aivan outo, sillä yleensä se olen minä, joka karkaa jonnekin... Olen nyt siis ensimmäistä kertaa yksin kotona ihan kokonaisen yön 8)

Vaikka ukon poissaolo ei sinällään mikään iloinen asia olekaan, voi asiasta silti löytää houkutteleviakin piirteitä:

1) En aio pukeutua koko päivänä! Hengailen oloasussani (ihanan pehmoinen karitsatakki, huippumukavat plyyshi-housut sekä ystävän kutomat villasukat) enkä avaa ovea kellekään :)

Karitsatakkini, jota ukko ei ymmärrä salonkikelpoiseksi laisinkaan! Onhan Poirot'llakin tupakkatakkinsa, miten tämä muka eroaa siitä?

2) Teen ruokaa paprikasta! Ukko inhoaa pelkkää hajua, joten vältän kyseisen herkun käyttöä hänen läsnäollessaan:

Voi kaunokaiset, tulkaa mamin luo, mami laittaa teistä herkkua!

3) Rohkaistun tekemään jotain aloitetuille keittiön verhoille... Kangas on kiva ja konekin toimii, mutta tekijän aivot ovat olleet tähän mennessä vähän härö-taajuudella. Nyt pitäisi purkaa ja korjailla, jotta saisi saatettua projektin loppuun...

Sarjassamme verhokapan ompelu 140cm leveästä kankaasta 180cm leveään ikkunaan :(

4) Polttelen illalla kynttilöitä ja katson kaikkein kamalimmat hömppäohjelmat livenä telkkarista! Mitähän sieltä tulee?

Ukko ei niin sanottavasti arvosta kynttilöiden paloa

5) Nukun vaikka valot päällä, jos alkaa pelottaa ;D Vieläköhän ehtisi käydä jonkun itsepuolustuksen kirjekurssin ennen pimeän tuloa?

Ei minua pelota! (Harold Lloyd elokuvassa Kummitustalo)

Näillä mennään tänään! Böööööööööööööööööööööööö!

Vau!

Poissa ollessani on tapahtunut iloisia asioita tämän blogini tiimoilta! Rekisteröityneitä lukijoita on nyt neljä (4), kun Satukin päätti profiloitua :) Tervetuloa ihan näin virallisesti lukijaksi, Meän Satu! Ja kiitos kaikille neljälle lukijalleni mukanaolosta :) Kohta pitää varmaan pistää arvontaa pystyyn - nyt kun on olemassa pieni mahdollisuus siitä, ettei se ainoa osallistuja voita kaikkia palkintoja ;D

Ja sitten huomasin, että Kynnyksellä elämän -blogin Sara on jakanut minulle tunnustuksen! Kiitos, Sara!!! Kylläpä lämmitti mieltäni ja teki paluusta arkeen ihan erityisen <3

Tunnustuksessa kuuluu vastailla viiteen kysymykseen:

1. Lempiruoka?

Olen oikea herkkusuu, joten vaikea nimetä yhtä ruokaa... Sushi, maksa, kala, sienikastike ja mongolialainen lammas! Mutta ei kaikki yhdessä ;)

2. Lempimakeinen?

Tumma suklaa

3. Lempiluettava?

Tällä hetkellä olen kallistunut sisustuslehtien ja -blogien puolelle, mutta kyllä hyvä kirja on nautinto, jota ei voita mikään! Kirja tosin vaatii enemmän aikaa ja paneutumista, joten välillä se tuntuu suorastaan ylellisyydeltä :)

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä?

Hmmm... Varmaan katsella vierestä, kun toiset tekevät ;D Tosin tuo virkkaaminen silloin tällöin on ihan hauskaa, kun ei tarvitse hätäillä valmistumisen puolesta...

5. Lempielokuva?

Apua, niitä on niin paljon... Jacques Tatin elokuvat, Hitchcockin leffat, kaikki vanhat huiput kuten Sound of Music ja Tuulen viemää, ja kaikki Audrey Hepburnin elokuvat... Eli kallistuu noihin vanhoihin klassikoihin :)

Ja sitten tämä tunnustus annetaan eteenpäin viidelle seuraavalle ihanalle blogille! Jokainen lukemani blogi ansaitsisi tunnustuksen, ja jotkut ovatkin kerryttäneet niitä jo roppakaupalla, mutta minä lähetän sen nyt erinomaisen ihanalle ja omanlaiselleen viidelle blogille:

Koti 3:lle

Oma Koti Valkoinen

satuNainen sisustaja

Talostakoti 

Vain muutto on pysyvää

Iloa ja aurinkoa kaikille alkaneeseen viikkoon, palailen piahkoin päivittelemään kuulumisia :)

Edustusviikonloppu

Me lähdemme kummipojan ristiäisiin! Pyhävaatteet on pesty ja pakattu, lahjat hankittu ja kampaajalla käyty :)

Kummipoika saa Villeroy & Bochin Teddy-aterimet

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Sängystä sänkyyn

Meillä on nykyisin kaksi kelpoa makuuhuonetta, mutta nukumme vain toisessa. Sitä toista, vierashuonetta, emme ole kertaakaan testanneet. Sen sijaan tyytyväisiä vieraita siellä on majoitettu jo kolmesti. Vähän outoako?

Oma makuuhuoneemme, joka valmistui talossamme ihan ensimmäiseksi.

Taidamme vain olla tapojemme orjia. Makuuhuoneemme valmistui ensimmäisenä kaikista huoneista, ja puolen vuoden ajan elämämme rajoittui pelkästään makkariin ja keittiöön. Totuimme siihen ja sen suomaan rauhaan kaiken sen kaaoksen keskellä.

Vierashuone sen sijaan toimi valmistuttuaankin pitkään varastona, ja niinpä sen olemassaoloa ei aina oikein vieläkään muista :)

Vierashuone näyttää tällä hetkellä tältä

Molempien huoneiden sisustus on vielä kesken, mutta silti miellämme oman makuuhuoneemme jollain lailla valmiimmaksi. Vierashuoneesta puuttuu mm. sängynpääty, verhot, kirjoituspöytä ja kattovalaisin, ja yöpöydätkin menevät vielä vaihtoon, kunhan finanssipuoli kohenee ja sopivat löytyvät.

Oma sänkymme kaipaisi pintakäsittelyä, mutta emme vielä tiedä mitä haluaisimme sille tehdä

Myös omasta makkaristamme puuttuvat verhot ja yöpöydät tai hyllyt, ja ukon tekemä sänky odottaa vielä viimeistä silausta. Minä kaipaan jonkinlaista sängynvierusmattoa, mutta ukko ei moista halua (olisitteko ikinä arvanneet?!).

Molempien huoneiden sängyt ovat ihan hyvät nukkua, vierashuoneen sängyt ovat jopa paremmat, sillä ne ovat uudemmat ja harvemmin maatut :)

Joten mikä estää meitä vierailemasta vierashuoneessamme jonakin yönä? Keski-ikäinen tylsyytemme? Laiskuus? Vai eivätkö muutkaan vaihda koskaan makuuhuonetta, ihan vaan hetkeksi huvikseen?

Opiskellessani Englannissa koulullamme oli vanha Denny vahtimestarina. Hän omisti valtavan 3-kerroksisen talon (itse asiassa siinä oli kaksi taloa kytkettynä yhteen) ja asutti sitä aivan yksin. Makuuhuoneita oli niin monta, että hän nukkui joka kuukausi eri makuuhuoneessa! Minusta ajatus oli ihana, ja Denny nautti moisesta vapaudesta suunnattomasti <3 Hän olisi voinut vuokrata huoneita meille opiskelijoille ja tienata siten sievoiset summat, mutta hän valitsi oman rauhan.

Ei se oikea Dennyn talo, mutta samantyyppinen

Sen verran Denny luopui omasta rauhastaan, että aina lukuvuoden lopussa hän järjesti perinteiset barbeque-juhlat puutarhassaan <3 Vieläköhän Denny ja talo ovat pystyssä...

Minä taidan järjestää meille jonain viikonloppuna hotelliyöpymisen omassa kodissamme! Viikonloppu vierashuoneessa itseämme hemmotellen :) Vau! Esimerkiksi lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, kun ensitapaamisestamme on kulunut kolme vuotta...

Maailman ruminta Sacheria!

Alkuviikosta vietimme tyttöjen iltaa Exän tyttärien kanssa. Paljon oli taas ehtinyt tapahtua siitä, kun kesäkuussa tapasimme vanhemman tytön rippijuhlissa :)

Meille tytöille oli tietty pinkkiä pöydässä!

Tytöt ovat ihania <3 Heistä on tullut niin fiksuja ja nättejä nuoria neitejä! Vietimme samalla nuoremman tytön syntymäpäiviä, ja minä leipaisin sen kunniaksi Sacher-kakun karviaishillotäytteellä. Tuli aivan armottoman ruma tekele, mutta onneksi maku oli parempi kuin ulkonäkö ;D

Ei voi kakku enää tämän rumemmaksi tulla!

Ensi kerralla, kun alan suunnitella kakun leipomista, kaivan tämän kuvan esiin, jotta ehdin vielä muuttaa mieleni...

Tekele teki kuitenkin kauppansa, ja herkuttelun jälkeen pyöräilimme vielä kaupungille elokuviin. Tarjolla oli mm. Autot 2 ja Smurffit, mutta tyttömäisemmin valitsimme Woody Allenin Midnight in Paris. Tosin en siinä vaiheessa sisäistänyt, että kyseessä oli Woody Allen eikä mikään varsinainen romanttinen komedia...

Midnight in Paris

Ihmeen hyvin tytöt jaksoivat katsoa leffan. Idea aikamatkasta oli hauska ja kuvaus ihan herkullista, mutta tietysti Allenille tyypillistä nokkelaa syvädialogia oli sitäkin enemmän :)

Saas nähdä lähdemmekö tyttöjen kanssa joskus omalle Pariisin matkalle ;)

Mitä ihmettä?

Ukko yllätti! Siis ihan todella yllätti! Saapui töistä kotiin kassit kilisten... Mitä ihmettä???

Nämä lääkepullot olivat menossa roskiin

Hän oli pelastanut isoja lääkepulloja, joita oltiin heittämässä pois. Aivan loistavaa, pisteet ukolle!

Ilman rumia muovikorkkeja näyttävät toki paremmilta :)

Voin kuvitella, että jos olisin itse tullut kotiin moinen saalis mukanani, ukko olisi vain pyöritellyt silmiään, mutta ehkä olenkin ollut väärässä! Ja miten täydellisiä simapulloja korkkeineen :)

Aamunkoi!

Viikonloppuna haimme vihdoin verhotangon olohuoneeseen! Tanko on peräisin paikalliselta metalliverstaalta, jossa se sahattiin mittaansa (4,4m). Noin pitkiä valmisverhotankoja ei nimittäin oman kaupunkimme valikoimista löydy.

Just ja just mahtuu koko tanko kuvaan! Ignore everything else for now...

Jyskistä hain sitten lyhyimmän mahdollisen verhotangon, josta hyödynnämme kiinnitystuet ja päädyt - tuli nimittäin halvemmaksi näin kuin ostaa erikseen (Jyskissähän oli verhovärkit -50%). Päätyjä täytyy tosin vielä sorvata, jotta mahtuvat tangon päihin... :D

Mutta itse verhot ovat ihanat! Ne tuovat juuri sopivasti lämpöä ja ryhtiä olohuoneeseen, vaikka toki ottaa aikansa ennen kuin silmä tottuu muutokseen...

Ihan parhaat verhot kerta kaikkiaan!

Kunhan verhot tuosta vielä hieman laskeutuvat (olivat viikattuna odottamassa vuoroaan puoli vuotta)... Voisi yrittää sumutuspullolla suihkuttaa vähän vettä, niin oikenisivat nopeammin!

Ja jos hetkeksi irrotatte katseenne verhoista...

... näette nämä ihanat Habitatin kynttilät, jotka sopivat meille paremmin kuin hyvin!

Raaskiikohan näitä edes polttaa? Ehkä näin kahdessa erässä, ja vain juhlatilanteissa :)

Muulloin tunnelmoidaan muilla keinoin!

Ja jos ihmettelette tuota valkoista pikkusohvaa tuolla toisen sohvan jatkeena ja ruokapöydän takana, niin se odottaa pääsyä takka-kodinhoitohuoneeseen... Kuten niin moni muukin asia!

Perheenlisäystä

Arvatkaapas mikä meille kotiutui reissuni seurauksena?

Ettei vain itse ErgoRapido?

Kyllä vain, herra Ergo on nyt meillä! Juoni oli salakavala, etten sanoisi jopa ovela, mutta herran eteen olin valmis taipumaan moneen. Juttu oli tarkoin harkittu: Äitini kysyessä "Tarvitsisitteko jotain?" ja odottaessa minun vastaavan tavanomaiseen tapaani että "Eihän me mitään", minä vastaisinkin "Juu, itse asiassa tarvitsisimme sellaisen kätevän pikkuimurin, jolla saisi sängyt ja sohvat imuroitua roskista, ja eteisestä otettua nopeasti kaikki hiekat ja roskat, ja keittiössäkin sillä voisi tehdä kevyitä täsmäiskuja" ja sitten äiti ilomielin täyttäisi toiveeni.

Noh, se meni melkein niin, paitsi että äiti oli erittäin hämmentynyt vastauksestani ja yritti kaikin tavoin ostaa minulle ällöttäviä letkuimureita ("Tämähän on aika pieni" tai "Tässäkin on kivan värinen") ja minun oli väännettävä rautalangasta, että juuri se letkuimurin tunkeminen jonnekin kaappiin ja sen sieltä esiin ottaminen on se killeri, mitä en kestä. Vihaan sitä lonkertelevaa letkua, joka vielä taittuu kesken imuroinnin, ja sitten johto jossain vaiheessa irtoaa seinästä ja kruunaa koko yökkötoimituksen.

Herra Ergo seisoo pystypäisenä kuin Stadionin torni konsanaan ;)

Mutta nyt herra Ergo on kuin onkin meillä! Jostain syystä miellän tämän tosiaan miespuoliseksi palvelijaksi, mutta meillähän on myös naispuolinen imurirobotti Irja :)

Irja on ihan ahkera ja hyvä, eli aivan passeli pitämään yllä siistiä yleisvaikutelmaa, mutta ihan kaikkiin nurkiin ei hänkään yllä... Ja tosiaan patjojen tai sohvan imurointi ei Irjan avulla onnistu... Ja räsymaton hapsuihin kiinni jää hän... Mutta täten herra Ergon ja Irjan yhteistyöllä olen lopullisesti vapautettu letkuimurin piinasta! Halleluujaa!

Kyläilyjä, osa 3

Viisi vuotta sitten, kun minä muutin Helsingistä Itä-Suomeen, myös vanhempani päättivät irrottautua vanhoista kuvioista ja ottaa askeleen kohti uusia maisemia. Myyntiin meni Helsingin kämppä ja uusi sängyn paikka löytyi Forssasta, funkkistalosta, torin laidalta, keskeltä kaikkea. Neliöitä on hulppeat 140 ja hintaa mokomalla oli naurettavan vähän (ainakin Helsingin mittapuun mukaan). Niin vähän, että rahaa jäi vielä yksiön ostoon Töölöstä! Todellinen win-win-ratkaisu!

Voi tuota porvariston elämän sietämätöntä keveyttä Forssassa ;)

Ratkaisu oli sikäli helppo, että molemmat olivat jo eläkkeellä, joten työ ei enää sitonut heitä tietylle paikkakunnalle. Haluja matkustamiseen ja muuhun mukavaan elämään oli yllin kyllin ja myymällä Helsingin perheasunnon rahaa vapautui jonkin verran vielä matkusteluunkin (jopa noiden kahden asunnon oston jälkeenkin).

Vanhan ruukin alue on kunnostettu ja valjastettu kaupunkilaisten käyttöön. Tiloissa toimii mm. kirjasto, kansalaisopisto, ammattikorkeakoulu, ravintola, museo, käsityöläispuoti...

Forssan kokoisessa kaupungissa palvelut pelaavat ihan eri tavalla kuin Helsingissä. Terveydenhoito toimii loistavasti, välimatkat ovat lyhyet, harrastustoimintaa on runsaasti ja ryhmiin mahtuu helposti. Ennen kaikkea kaupungin ruukkimiljöö on upea ja sen ylläpitoon on nähty vaivaa!

Toinen toistaan kauniimpia taloja pilkottaa puiden lomasta

Talot ovat yksityisomistuksessa ja niitä on kunnostettu pieteetillä (tämä talo oli tiukasti aidattu)

Muutoin talot ovat esillä ja osana kaupunkilaisten puistoelämää

Ja vaikka aitaa onkin, se ei eristä taloa ympäristöstään

Joen rannassa on myös ihan tavallista rintamamiestaloa, edelleen kauniisti ylläpidettynä

Että voi vanha punatiilinen rakennus olla kaunis!

Yhdestä Forssan puutaloista löytyy Hushållska, joka myy mm. Linumia ja Pentikiä

Minä otin valokuvia, jotta äiti muistaisi, mitä tahdon joululahjaksi ;D

Siltikin, jos vanhempani mielivät, he voivat halutessaan huristella linja-autolla Helsinkiin pariksi päiväksi, mikäli haluavat käydä konsertissa, shoppailemassa tai tuttuja tapaamassa... Ei ihme, että ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa! Joskus kannattaa repäistä, vaikka sitten vanhoilla päivillään :)