Kauris on kauriista kaunis |
Äitini pelasti ne sieltä omaan huusholliinsa, ja siitä lähtien minä olen kuolannut niiden perään enemmän tai vähemmän näkyvästi :D Nyt sitten, kun äiti kysyi mitä hän voisi antaa omista kaapeistaan meille joululahjaksi, minä keksin nuo Kauris-astiat! Että jos vaikka yhden niistä saisin...
Noh, ei tullut joululahjaksi, ja äiti jo väitti niiden varastetun kun ei löytänyt niitä kotoaan mistään, mutta hiphei, synttärilahjapaketista löytyi kuin löytyikin tuo vati! <3 Olipa mukava avaus uudelle vuodelle!
Mutta aivan erinomaisen paras oli ukon synttärilahja minulle:
Ette ikinä arvaa mitä nämä ovat :D |
Voi sitä riemua, kun aukaisin paketin :))) Nämähän ovat siis sellaiset polkupyörän ohjaustangon sarviin kiinnitettävät huiskat!!! Minä sain nimittäin kerran ihan mielettömät kiksit, kun telkkkarissa joku pyöräili semmoiset huiskat iloisesti heiluen, ja ukko muisti tämän ;) Oli kuulemma yrittänyt etsiä semmoisia minulle jo pitkään, ja lopulta tuli siihen tulokseen, että ne on tehtävä itse! Siis ei oo todellista!!! Nauroin näitä koko päivän, ja vieläkin hymyilyttää :)
Ajatelkaa, mikä näky tulen olemaan, kun fillaroin kaupunkimme katuja pitkin huiskat lepattaen... Ja oppilaat sanovat, että tossa menee meijän baletinope :DDD
Ja ai niin, tänään oli eka työpäivä vuorotteluvapaan jälkeen! Selvisin hengissä! :)
2 kommenttia:
Hih aivan mahtava lahja. Noista huiskista tulee aina mieleen jenkkileffoissa pyöräilevät pikkutytöt :)
Mulla on samantapasia astioita muuten, Arabian Diana-sarjaa. Ne on vanhempien häälahja-astiastoa, mitä on jäänyt ehjänä jäljelle!
Joo, eiks vaan ookin mahtava lahja :D Mä oon varmaan ikuinen pikkutyttö, ainakin mitä outoihin huiskiin tulee...
Ei vitsi, Diana-sarja on myös tosi hieno! Noissa 40-luvun astioissa on jotain jännää ajattomuutta, ovat sillä lailla siedettävästi vanhahtavia - tai siis tyylikkäitä!
Ja ihanaa, että sun Diana-sarjalla on tarina! Se tekee niistä vieläkin arvokkaamman :)
Lähetä kommentti