Olivian yksiö - Olivia's Studio (osa 6: Finaali)

Oletko koskaan haaveillut sisustavasi asunnon jollekin aivan muulle kuin itsellesi? No minä ehkä en. Mutta nyt minulla on tilaisuus toteuttaa tämä jonkun muun haave ja aion näyttää teille, kuinka pahasti se voi mennä pieleen! ;D 

Sisustussuunnittelijalla oli ajoittaisia vaikeuksia tyylin ja taloudellisen tasapainon suhteen

Hurraa, se on onnellisesti ohi! Sain kuin sainkin vuokrayksiössä kaiken aikanaan valmiiksi, tosin budjetti ylittyi mennen tullen... Rahaa paloi noin 900 euroa (projektiinhan oli varattu noin 600 euroa), mutta suurimmaksi osaksi ylitys johtui tv:stä, jonka ukko halusi ostaa.

Televiissiota on hyvä syyttää rahanmenosta - ja ukkoa ;D

Telkkari siirtyy kuitenkin jonain päivänä meille takka-kodinhoitohuoneeseen, joten budjetin ylitys on jollain lailla puolusteltavissa, vai mitä? ;)

Minähän kadotin onnistuneesti osan hankintojen kuiteista... Laitoin ne kirjekuoreen, johon merkkasin siististi, että yksiön kuitit, ja nyt sitä kuorta ei löydy mistään :( Selvästikin olemme siivonneet liian ahkerasti joulun aikaan - siivouksen jäljiltä kaikki on aina kateissa! Onko kellään muulla samaa syndroomaa? :)

Mutta tervetuloa viimeiselle kierrokselle yksiöön, jonka sisustin kevätlukukauden täällä viettävälle aikuisopiskelijalle!


Eteisestä peremmälle:

Hyllyköt olivat hätäratkaisu, koska olimme jo rahattomia ja nämä löytyivät ilmaiseksi ukon työpaikalta... Kellertävän vaaleaa puuta on siis riittämiin!

Olohuonetta:

Työpiste, ruokailutila ja oleskelutila vieri vieressä

 Kohti makuualkovia:

Toinen verhoista oli vielä työn alla :)

Sinisiä unia - ja sängyn alla pilkottaa myös varapatja! :)

Kurkistus kylpyhuoneeseen:

Turkoosi sopi kylppäriin yllättävän hyvin! Pesukone jää vasemmalle allaskaapin viereen (ei tässä kuvassa).

Keittiön saloja:

Ruokailu- ja kokkailuvälineitä...

Astioita...

Eikä pidä unohtaa tiskirättejä! :) Herkut värit!

Vaan sepä on nyt kaikki takanapäin! Enää ei voi hilppasta naapuriin katsomaan, onko kaikki kunnossa vai vieläkö jotain puuttuu ;) Onneksi vuokralainen vaikutti kovasti tyytyväiseltä ja tuntuu opiskelevan oikein innokkaasti (ei kai vaan päästäkseen pois???).


Hei hei, yksiö!

Ulos eteisen kautta käy tieni nyt...

Nämä lasit olivat sitten liian isot tähän yksiöön... Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!

Meillä ukko on alkanut puhua toisen kylppärimme remontoinnista... Sehän on ainut asia, joka on vielä koskematon tässä asuinkerroksessamme. Pitänee vielä vähän aikaa malttaa säästää rahoja, jotta ei tarvitse ihan halpisversiota toteuttaa :) Yksinkertaista ja valkoista, sanoo ukko - mustavalkoista ja vähän puaroota, sanoo Olivia! Kumpi voittaa?

Huihai Hennika!

Voi tätä blogihiljaisuutta... On ollut risteilyä ja vatsatautia ja työhönpaluuta ja opetuksen alkua ja yksiön luovutusta vuokralaiselle ja ties mitä... Ja sitten tulee kamala ahdistus, että mitä tässä nyt postaisi - kaikesta tekisi mieli kertoa jotain (paitsi siitä vatsataudista), mutta mistä saisi nyt ensi alkuun kivan postauksen aikaiseksi, niin että palaisi taas tatsi tähän bloggailuun... Kestäkää kanssani hetki tätä hapuilua, minä kerron nyt loppiaisviikonlopusta!

Olivian askartelun tuotoksia: maihinnousukortit loppiaisristeilylle (jotka toimittivat myös nimikylttien virkaa)! Merihädän sattuessa kulkusten avulla saattoi jäljittää kadoksissa olevan matkustajan... (Vaikka vakavalla asialla ei tietysti pitäisi vitsailla nyt kun Italian laivaturmakin on otsikoissa...)

Meillähän on noin kymmenen hengen naisporukka, joka tottelee nimeä Huihai-tytöt. Huihait saivat alkunsa joskus rippikoulun jälkeisissä riennoissa 1980-luvun alussa/puolivälissä ja sieltä asti on ystävyytemme säilynyt. Joskus on ollut hiljaisempaa ja joskus on pidetty yhteyttä tiiviimmin ja hieman vaihtelevallakin kokoonpanolla, mutta Huihai elää ja porskuttaa aina vaan!

Tänä loppiaisena päätimme järjestää kuivan maan kuvitteellisen risteilyn Pohjois-Karjalassa :D Talomme oli laivamme, minä toimin risteilyemäntä-Juliena ja ukko oli purseri-Gopher, noin niinkuin Lemmenlaivan hengessä... Ohjelmassa oli mm. karaokea, keilausta, kiertoajelua, jännittäviä rastileikkejä ja tietysti laivan seisova pöytä tarjoomuksineen.

Laivalla oli kaksi kantta, Hui ja Hai, sillä myös yksiö oli vielä käytössämme - älyttömän kätevää, kun oli isompi porukka majoitettavana!

Suuren suosion saavutti kilpailu, jossa piti tunnistaa vanhoja valokuvia ja selittää niiden sisältöä puolessa minuutissa ukolle, jolla ei tietenkään ollut mitään taustatietoa kuvista. Yllättävän vaikeita rasteja!

Keitä tässä on? Missä ollaan? Mitä kuvassa tapahtuu? Milloin kuva on otettu?

Ja arvatkaa, mitä ihanaa sain tytöiltä tuliaisiksi?! Ihan ihmeen kaupalla he olivat ostaneet minulle Marimekon Hennika-teekuppeja!

Sinivihreät Hennika-teekupit täydentävät nyt Hennika-lautasia ja -vateja

Ennen joulua minä hankin vähissä erissä ja erinäisillä alennuksilla Hennika-vateja ja pieniä sinivihreitä Hennika-lautasia, mutta rahat eivät millään riittäneet enää kuppeihin. Lohduttelin itseäni, että ne ovat varmaan kovin epäkäytännölliset, kun ovat noin laakeita - johan niissä tee jäähtyy ennen sen hörppimistä! Samoin ajattelin, että voihan lautasiin yhdistää vaikkapa Arabian juhlavuoden mukit, joita olin hankkinut aiemmin syksyllä:

Arabian Factory Visit -muki yhdistettynä Marimekon Hennika-lautaseen

Mutta on noi Hennika-kupit ihan ässät!!! Ja se tee jäähtyy just sopivasti, niin ei polta suutansa :)

Siispä kiitos, Huihait, ja tervetuloa toistekin! <3

Iloa ja aurinkoa teidän kaikkien lukijoiden viikkoon, ja uudet lukijat toivotan sydämellisesti tervetulleeksi!

Aarteita

Vuoden ensimmäinen aarre on vanha Arabian Kauris-vati, jonka koristelu on Tyra Lundgrenin käsialaa. Vati, sekä kaksi muuta Kauris-kulhoa, löytyivät VR:n makasiinien kirpputorilta joskus 1990-luvun lopussa.

Kauris on kauriista kaunis

Äitini pelasti ne sieltä omaan huusholliinsa, ja siitä lähtien minä olen kuolannut niiden perään enemmän tai vähemmän näkyvästi :D Nyt sitten, kun äiti kysyi mitä hän voisi antaa omista kaapeistaan meille joululahjaksi, minä keksin nuo Kauris-astiat! Että jos vaikka yhden niistä saisin...

Noh, ei tullut joululahjaksi, ja äiti jo väitti niiden varastetun kun ei löytänyt niitä kotoaan mistään, mutta hiphei, synttärilahjapaketista löytyi kuin löytyikin tuo vati! <3 Olipa mukava avaus uudelle vuodelle!

Mutta aivan erinomaisen paras oli ukon synttärilahja minulle:

Ette ikinä arvaa mitä nämä ovat :D

Voi sitä riemua, kun aukaisin paketin :))) Nämähän ovat siis sellaiset polkupyörän ohjaustangon sarviin kiinnitettävät huiskat!!! Minä sain nimittäin kerran ihan mielettömät kiksit, kun telkkkarissa joku pyöräili semmoiset huiskat iloisesti heiluen, ja ukko muisti tämän ;) Oli kuulemma yrittänyt etsiä semmoisia minulle jo pitkään, ja lopulta tuli siihen tulokseen, että ne on tehtävä itse! Siis ei oo todellista!!! Nauroin näitä koko päivän, ja vieläkin hymyilyttää :)

Ajatelkaa, mikä näky tulen olemaan, kun fillaroin kaupunkimme katuja pitkin huiskat lepattaen... Ja oppilaat sanovat, että tossa menee meijän baletinope :DDD

Ja ai niin, tänään oli eka työpäivä vuorotteluvapaan jälkeen! Selvisin hengissä! :)

Olivian yksiö - Olivia's Studio (osa 5)

Oletko koskaan haaveillut sisustavasi asunnon jollekin aivan muulle kuin itsellesi? No minä ehkä en. Mutta nyt minulla on tilaisuus toteuttaa tämä jonkun muun haave ja aion näyttää teille, kuinka pahasti se voi mennä pieleen! ;D 

Lintu vai kala? Voi tätä valintojen vaikeutta, joita sisustussuunnittelija joutuukaan kohtaamaan!

Kuinka mahdottoman vaikeaa onkaan sisustaa ja suunnitella aivan yksin, ilman kelpo assistentin apua! Pönttöpää-Tommy mököttää nykyisin vessassa, ja sinne hän paremmin sopiikin, jos totta puhutaan.

Mutta juuri, kun olen ollut vaipumassa täydelliseen epätoivoon, huomasin, että Stockmannilla (lausutaan Stuukmannilla) on vuodenvaihteessa exclusive-tarjouksessa viiden tähden sisustusassistentti nimeltään Hommy!!! Tasan klo 00.00 tilatessaan voi saada Hommyn omakseen! Ja minähän tilasin! Kaikilla muilla taisi olla jotain tähdellisempää tekemistä tuolloin, koska Hommy päätyi minulle... :)

Meet my new assistant Hommy! Isn't he adorable?!

Nyt kaikki on niin paljon helpompaa (vaikka ei kovin helppoa kuitenkaan)!

Vaihe 4: Verhot

Olin alun perin ajatellut, että hyödynnän joitakin vanhoja verhojani yksiössä. Asiakas haluaa ehkä kuitenkin vaihtaa omat verhot ja tekstiilit, joten pienestä budjetista ei ole järkevää irrottaa rahaa moiseen.

Verhot vuodelta 1975 :)

Vanhat retro-verhot sopivat sävyiltään yllättävän hyvin yksiöön, ja vaikka kuvio on iso, on yleisolemus silti sangen levollinen. Mutta ne ovat liian pitkät! Ensin yritin kääntää niitä ylhäältä ripustaessani, mutta niitä olisi pitänyt kääntää lähes 15 senttiä, jolloin kuvio ylhäällä olisi jo kärsinyt, ja muutenkin olisivat näyttäneet epäsiistiltä. Ompelemalla en halunnut niitä lyhentää, sillä meidän ikkunoihin ne olisivat tuollaisenaan ihan passelit - jonain päivänä ehkä ;)

Ei auttanut muu kuin lähteä kauppaan :( Mikään valmisverho ei oikein kolahtanut ja nekin tuppasivat olemaan liian pitkiä. Eurokankaasta löysinkin sitten ihan huippuhyvän kankaan, jonka näin jo sieluni silmin myös meidän ikkunassamme - sitten joskus!

Löytö Eurokankaasta, mutta pienellä värierolla; sinertävä oli oliivinvihertävä

Harmillista kuitenkin, että kangasta ei ollut jäljellä tarpeeksi :((( Tuo olisi ollut niin 50-60-lukuinen, ja kuviossa olisi toistunut tuo samantapainen lintuhäkkimäinen kupu kuin olohuoneemme lampuissa ja tapetissa... Kangasta olisi voinut tilata lisää, mutta siinä olisi kestänyt liian kauan...

Siinä sitten myyjän kanssa pähkäilimme muita vaihtoehtoja, kunnes lopulta iskin silmäni kauniiseen pellavakankaaseen - sitä oli juuri ja juuri riittävästi, ja se sattui olemaan 50 % alennuksessa!

Vähän erityylinen verhokangas, mitä olin ajatellut, mutta kukkeudessaan silti graafinen!

Se ompelu olikin sitten toinen juttu. Minulla meni viisi tuntia yhden verhon ompelemiseen! Itse ompelu on kyllä se helpoin ja nopein juttu, mutta se mittaaminen ja pähkäileminen... Mistä tiedän, että yläkäänne ja alakäänne tulevat suoraan, ja kun seinä/lattia on ilmeisesti kuitenkin vähän vinossa (tai sitten verhotanko) niin miten saan jäljestä siistiä?

Toivon, että toinen verho olisi helpompi mitata tämän ensimmäisen avulla, mutta saas nähdä...

Salamalla otettu kuva, ja huonekalut eivät ole vielä omilla paikoillaan...

Ostin myös uuden maton Askon alennusmyynnistä - oli silti vähän kalliimpi kuin olin ajatellut, mutta tasokas ja meillekin joskus kelpaava :)

Sama ilman salamaa

Olen kyllä kovasti tyytyväinen verhoon ja mattoon! Mitäköhän Hommy sanoo? ;)