tiistai 3. tammikuuta 2012

Aarteita

Vuoden ensimmäinen aarre on vanha Arabian Kauris-vati, jonka koristelu on Tyra Lundgrenin käsialaa. Vati, sekä kaksi muuta Kauris-kulhoa, löytyivät VR:n makasiinien kirpputorilta joskus 1990-luvun lopussa.

Kauris on kauriista kaunis

Äitini pelasti ne sieltä omaan huusholliinsa, ja siitä lähtien minä olen kuolannut niiden perään enemmän tai vähemmän näkyvästi :D Nyt sitten, kun äiti kysyi mitä hän voisi antaa omista kaapeistaan meille joululahjaksi, minä keksin nuo Kauris-astiat! Että jos vaikka yhden niistä saisin...

Noh, ei tullut joululahjaksi, ja äiti jo väitti niiden varastetun kun ei löytänyt niitä kotoaan mistään, mutta hiphei, synttärilahjapaketista löytyi kuin löytyikin tuo vati! <3 Olipa mukava avaus uudelle vuodelle!

Mutta aivan erinomaisen paras oli ukon synttärilahja minulle:

Ette ikinä arvaa mitä nämä ovat :D

Voi sitä riemua, kun aukaisin paketin :))) Nämähän ovat siis sellaiset polkupyörän ohjaustangon sarviin kiinnitettävät huiskat!!! Minä sain nimittäin kerran ihan mielettömät kiksit, kun telkkkarissa joku pyöräili semmoiset huiskat iloisesti heiluen, ja ukko muisti tämän ;) Oli kuulemma yrittänyt etsiä semmoisia minulle jo pitkään, ja lopulta tuli siihen tulokseen, että ne on tehtävä itse! Siis ei oo todellista!!! Nauroin näitä koko päivän, ja vieläkin hymyilyttää :)

Ajatelkaa, mikä näky tulen olemaan, kun fillaroin kaupunkimme katuja pitkin huiskat lepattaen... Ja oppilaat sanovat, että tossa menee meijän baletinope :DDD

Ja ai niin, tänään oli eka työpäivä vuorotteluvapaan jälkeen! Selvisin hengissä! :)

2 kommenttia:

Outi-Hyypiön elämää kirjoitti...

Hih aivan mahtava lahja. Noista huiskista tulee aina mieleen jenkkileffoissa pyöräilevät pikkutytöt :)
Mulla on samantapasia astioita muuten, Arabian Diana-sarjaa. Ne on vanhempien häälahja-astiastoa, mitä on jäänyt ehjänä jäljelle!

Olivia kirjoitti...

Joo, eiks vaan ookin mahtava lahja :D Mä oon varmaan ikuinen pikkutyttö, ainakin mitä outoihin huiskiin tulee...

Ei vitsi, Diana-sarja on myös tosi hieno! Noissa 40-luvun astioissa on jotain jännää ajattomuutta, ovat sillä lailla siedettävästi vanhahtavia - tai siis tyylikkäitä!

Ja ihanaa, että sun Diana-sarjalla on tarina! Se tekee niistä vieläkin arvokkaamman :)