Tervetuloa 2012!

Kiitos teille ihanille, että olette jaksaneet seurassani tänä vuonna :) Ensi vuonna jatketaan!

(Kuva Ylen sivuilta)

Minä valmistaudun vastaanottamaan uutta vuotta ihan yksinäni, ukko-paha meni nukkumaan klo 22!!! :D Noh, kurkin keittiön ikkunasta kaupungin järjestämää ilotulitusta ja tiristän vielä viimeiset tipat joulun viinitonkasta... Ehkä jopa repäisen ja sytytän yhden tähtisadetikun! ;)

Onnellista ja riemukasta uutta vuotta kaikille, tuokoon se mukanaan jotain ihanaa ja ihmeellistä jokaiselle <3 <3 <3

Ripaus punaista

Joululahjaksi saimme mm. kaksi punaista Kivi-tuikkua sekä valkoisen vanerikuusen, joten pitihän noista loihtiman tunnelmallinen jouluasetelma:

Kuusi oli kiva yllätys, ensi vuonna voisi koristella vain tämän!

Pankkitilinkin saldo on lähes punaisella, joten vietämme uutta vuotta ja synttäreitäni matalalla profiililla... Ehdotin ukolle menyyksi peruna- ja sienisalaattia, HK:n Sinistä ja lankkuperunoita, mikä kelpasi hänelle hyvin :D Synttärilahjaksi toivoin vihdoin taulujen (ja ryijyn?) ripustusta seinälle, ja ukko ilahtui kovin tästä edullisesta toiveesta! Ai vitsit että olen hyvä eli ovela ;DDD

Huominen menee yksiön verhoja ommellessa - pahus, että en voinutkaan hyödyntää vanhoja verhojani, olisi päässyt niin paljon halvemmalla ja helpommalla... Mutta yksiöstä enemmän huomenna omassa postauksessaan (yritän ehtiä senkin tekemään)!

Rattoisaa uuden vuoden aattoa kaikille!

Menneen joulun tunnelmaa

Yhtäkkiä se olikin sitten täällä, se joulu nimittäin, ja minä olinkin vielä jossain ihan muualla...

Pikkuveikan synttäreillä pikkuveikan uudessa asunnossa :)

Pikkuveikka napattiin siis Helsingistä mukaan meille joulun viettoon, ja joulu kävi taloksi ilman suuria esivalmistelujakin!

Kuin tilauksesta saimme valkoisen joulun!

Uudet tyynynpäälliset ja kynttilät juhlistivat olohuonetta

Kuusi haettiin omasta metsästä

Joulupuuron sijaan nautimme sienikeittoa ja karjalanpiirakoita, ja glögikin oli paikallista erikoisuutta, jota löysimme kauppahallista ihan sattumalta

Kuusen hennot oksat saivat kevyet koristeet

Pikkuveikka auttoi joulukukkien valinnassa ja halusi jotain punaista

Mehitähti olikin vähän erilainen joulukukka!

Aattoiltapäivän sopan jälkeen valokuvaaminenkin unohtui, eikä meillä ole mitään kuvia varsinaisesta joulupöydästä :) Varmaan merkki siitä, että herkkuja oli monenlaista ja väki viihtyi! Edes paketeista en muistanut ottaa kuvia... Ja joulupäivänä avoppi tuli syömään, eikä sitäkään hetkeä tullut ikuistettua :)

Tapaninpäivänä teimme sitten reippaan kannatusretken Botaniaan, Joensuussa lakkautusuhan alla olevaan yliopistolliseen puutarhaan.

Pikkuveikka laskostaa itsensä kaksinkerroin nuuhkiakseen hyasintteja ;D

Vapaana lentelevät perhoset ärsyttivät papukaija-Juusoa, joka ärhenteli häkkiinsä tunkeutuneelle sinisiipiselle yksilölle

Mosaiikkeja oli monenlaisia

Nähtävää oli kaikkialla

Botanian vanhin kasvi vuodelta 1974

Vierailtuamme viidellä eri ilmastovyöhykkeellä olimme ihan jet lagged ja dehydrated, joten kiiruhdimme äkkiä kotiin korjaamaan tilanteen :D Pöydässä odotti mongolialainen lammas ja punaviinitonkka, joten selvisimme reissusta hengissä!

Toivottavasti kaikilla oli yhtä iloinen ja herkullinen joulu!

Oli pakko huutaa!

Voi veljet, olen huutanut itselleni ryijyn! Olen vuosikausia haaveillut ryijystä, sellaisesta vähän modernimmasta, jossa on värit ja sävyt kohdallaan... Sellaisesta, joka on yleisilmeeltään vaalea ja raikas, mutta ei kuitenkaan pliisu... Sellaisesta, jonka olemassaolon olen nähnyt sieluni silmin, mutta jota ei ole tullut vastaan (ainakaan sopivaan hintaan)... Nyt sitten tärppäsi!

Minulla on ryijy!!! Kallista päätä, niin näet ryijyn oikein päin ;)

Ryijy ei ole kovin suuri (125 x 85 cm), joten se ei dominoi liikaa ja se on helppo sijoittaa. Se on ihanan 50-60-lukuinen, eli juuri sellainen, joka olisi voinut olla talomme seinällä jo alkuperäisillä asukkailla - ehkä jopa talon rouvan itse kutomana :)

Ja kohta se on minulla! Oma joululahjani itselleni :) Seuraavaksi täytyy pyytää ukolta joululahjaksi lupaa ripustaa se seinälle! ;D Hän ei tule ilahtumaan tästä laisinkaan yhtä paljon kuin minä (noin niin kuin miedosti ilmaistuna), mutta onneksi hän on taivuteltavissa... ;)

Onnellista viikonloppua kaikille!

Kiinni kuromista

Hei vaan, hengissä ollaan! En siis ole vetäissyt tonkallista Lasolia kurkustani alas, mutta jostain syystä blogi-rukkani on vain jäänyt vähäksi aikaa taka-alalle :-/ Aika paljon tohinaa on toki ollut, mutta ei nyt mitään kovin ihmeellistä tai aikaa vievää... Anteeksi blogi, anteeksi lukijat, olen vain ollut saamaton. Mutta nyt kuitenkin taas tässä, joten kurotaanpa kiinni viime aikaisia tapahtumia :)

Itsenäisyyspäivän tunnelmaa

Itsenäisyyspäivää vietimme sangen perinteisesti hyvän ruoan, kynttilöiden ja linnan juhlien merkeissä, tosin joulukalenterista paljastui erityinen ohjelmanumero iltaan:

Mitäs tässä mahtaa olla...

Jaahas, no tätäpä onkin jo odoteltu :)

Ja niin sitten koitti kruunajaisten aika, ja kylläpä ukkoa taas nauratti ;)

Ei ole joka pojalla Suomen Tasavallan Punaisen Kruunun Ensimmäisen luokan kunniamerkkiä!

Merkkihän myönnettiin moninaisista ansioista, tai yksinkertaisesti siksi, että ukko on paras <3 Eipä sitä kukaan muu olisi paremmin ansainnut!

**********

Viikonloppuna pieni kummipoikammekin kävi pikavisiitillä, joten hänen ilokseen päätin vihdoin koristella sisäänkäyntikuistimme/katoksemme askartelemillani lumihiutaleilla:

Kellariportaikon ikkunaa voi hyödyntää "ovikoristeena" ja kolahan on kiva ;D

Sieltä kurkkivat myös tonttu ja linnut, mutta eipä niitä oikein tuon kolan takaa huomaa (ja kolaahan ei voi pitää missään muualla kuin tuossa)...

On meillä ihan "oikeatkin" ovikoristeet :)

Löysin vielä tuollaiset pitkulaiset ovikranssitkin sekä yksiön että oman ovemme pieliin - hyvä, että löytyi, sillä olen jo yrittänyt väkertää sellaisia paperilangasta, mutta ilman mitään ohjetta se on ollut aika, noh, persiistä ;D

Tuolla ikkunan alakulmassa näkyy tonttu! Eikä se ole mikään Kyylä-tonttu, jota lasten pitäisi varoa ;D

Nyt, kun joulu on varovaisesti tuotu tuohon ulos, voi sitä alkaa pikku hiljaa valmistella myös sisällä. Pientä siivousta ja ehostusta viikonloppuna, jotta joulu saa tulla, ja varmaan se kuusikin pitäisi käydä kaatamassa (tai ainakin valitsemassa valoisaan aikaan, ettei sitten iltapimeällä tarvitse metsässä sokkona rämpiä ja etsiä sopivaa)...

Yksiössä olen pikkuisen häärinyt, lähinnä pessyt liinavaatteita ja astioita ja laittanut niitä kaappeihin, mutta kalusteita en ole saanut yksin sinne kannettua - joitain pitäisi jo roudata sille puolelle meidän nurkista kuleksimasta! Verhot ja matto ovat vielä metsästyksen alla, kunpa jostain löytäisi halpaa ja hyvännäköistä, mutta vielä ei ole osunut kohdalle... :)

Nämä huokeaakin huokeammat lakanat on nyt pesty ja viikattu siististi kaappiin

Kuvia on huono ottaa, kun päivä ei tunnu koittavan sitten millään, mutta yritän huomenna ripustaa lampun kattoon (ja muistaa ostaa siihen niitä lamppuja!), josko sitten onnistuisi jo paremmin!

Koitan pitää taas vähän vilkkaampaa tahtia tässä bloggailussa, heippa seuraavaan kertaan :)

Ihmeellinen joulukalenteri, osa 2

"Onko meillä villalankaa?" kysyi ukko eilen illalla nukkumaan mennessään.
"Minkä väristä?" minä vastaan vähän empien.
"Ei sillä ole merkitystä. Tarvitsen noin puolitoista metriä."
"Ai jaa. Mihin ihmeeseen?"
"No pitääkö sitä heti ruveta utelemaan? Satun vaan tarvitsemaan."
Niinpä minä sitten etsin hänelle pätkän mustaa lankaa ja jätin sen kylppäriin partakoneen viereen, jotta hän muistaisi sen aamulla korjata siitä talteen.

Aamulla, ukon lähdettyä töihin, kömmin ylös sängystä ja tassuttelin keittiöön. Oli minun vuoroni avata joulukalenteri! :)

Ei helevata...

Musta villalanka...

... jonka päässä on tonkallinen Lasolia!!! :D

Mykistävä näky!

Tämä on kyllä paras joulukalenteri ikinä! ;DDD

Vähän yksiötä, joulua ja itsenäisyyttä

Yksiö on viimein tyhjä ja nyt saan mellastaa siellä mielin määrin! Niinpä olen ensi töikseni siivonnut keittiön (vaikka se aika siisti jo olikin) ja pessyt uusia astioita, jotta saisin ne kaappeihin paikoilleen :) Vähän hassua kyllä määritellä niiden "paikat", kun asukas varmasti itse kuitenkin järjestelee ne mieleisellään tavalla!

Sisustussuunnittelija hiljentyy työnsä äärellä osaksi suunnittelemaansa sisustusta :)

Viime viikolla löysin huutonetistä aivan loistavan kattolampun yksiöön ihan pilkkahintaan - mikä parasta, lamppu sijaitsi vieläpä tuossa viereisessä kaupunginosassa, joten sain sen huudon jälkeen nopeasti käsiini :)

Moderni ja eleetön valaisin, jossa hieman mustaa särmää

Parhautta on myös se, että minulla on samanlainen lamppu ennestään, mutta valkoisena! Pulitin siitä aikoinaan pitkälle yli satasen, joten nyt säästin sievoisen summan :)

Sama lamppu, mutta valkoisena (ja roikkumassa vähän alempana) vanhassa olohuoneessani

Valkoinen lamppu on nykyisin meidän makkarissamme, ja musta lamppu saa sitten aikanaan siirtyä yksiöstä vierashuoneen valaisimeksi. Lampun valo on epäsuoraa eikä häikäise, koska lampun "pohja" on maitolasia - hyvä pointti etenkin makuuhuoneessa!

Yksiön lisäksi olen touhunnut keittiössä jouluvalmistelujen merkeissä - ihan vain sen välttämättömän verran :) Meidän perheessä nimittäin joulupöytään kuuluu hedelmäkakku. Sellainen kuivakakku, jossa on paljon rusinoita, aprikoosia, omenaa ja luumua.

Saksilla nips naps saa kuivatut hedelmät nopeasti ja kätevästi pieniksi!

Kakut leivotaan aina itsenäisyyspäivänä tai sen tienoilla, sillä niiden täytyy tekeytyä muutama viikko ollakseen parhaimmillaan jouluna. Näin on siis tehty aina itsenäisyyspäivänä äitini toimesta. Paitsi viime vuonna äiti UNOHTI!!! Minä rupesin aattona kattamaan kahvipöytää ja kysyin missä kakku, ja äiti oli aivan hölmistyneenä, että eihän hän ole leiponut koko kakkua!

Niinpä siis tänä vuonna perinne siirtyy minulle, etenkin kun vietämme joulua omassa kodissamme emmekä vanhempieni luona. Muuten ihan kiva, mutta kun ne kakut ei lähde irti noista vuo'ista...

Tule, hyvä kakku, pois siitä vuo'asta!!!

Ja muutenkin ne nousivat tuolla lailla harjanteelle, eli kakun pohja on lähes samaa mallia kuin sen päällipinta... ;D

Pikkukakku, eli maistiaiskakku, oli ainoa, joka irtosi...

Voihan pimpula, meillä ehkä syödään tänä jouluna sellaisia kakkupalloja, joita kaavitaan tuolta vuo'asta jäätelö- tai melooniraudalla ;) Siitähän voi tulla ihan ilmeikäs jälkiruoka vaikkapa jäätelön tai kermavaahdon kanssa!

Seuraavaksi pitääkin miettiä ja valmistella itsenäisyyspäivän viettoa! Haluan ainakin jotain ihania valkoisia kukkia, ehkäpä jopa ihan jonkun asetelman! Ja jotain kivoja herkkuja illaksi...

Viime itsenäisyyspäivänä meillä näytti tältä. Pöydän tyhjään nurkkaan saatiin vielä vadillinen joulutorttuja :)

Piparit tein Suomi- ja Aalto-muoteilla - tosin tuo Aalto-vaasin muoto näyttää piparissa ihan Elvikseltä ;D

Tämmöisiä haja-aatoksia siis tällä kertaa, oikein iloista viikon alkua kaikille ja nauttikaa ylimääräisestä vapaapäivästä!

Ihmeellinen joulukalenteri

Niin kuulkaas minäkin väkersin meille joulukalenterin... Menin kyllä sieltä mistä aita oli matalin, ellen suorastaan aidan ali, mutta kyllä tämä meille välttää:

Tsadaa! Jotenkin minusta tuntuu, että kukaan ei aio kopioida tätä valtavan hienoa kalenduuraa... ;D

Ostin siis Tiimarista tuollaisen kätevän pyykkipoikanarusysteemin, jossa on 24 numeroitua pyykkipoikaa. Mutta koska meillä ei ole vielä yhden yhtäkään naulaa lyötynä upouusiin seiniin, päätin laittaa sen jääkaapin oveen kiinni magneettipyykkipojilla! Noh, piti sitten vähän pätkiä tuota pitkää narua ja ripustaa useampaan kerrokseen :)

Toisaalta, olisihan koko höskän voinut viritellä kuusen muotoon... Kait? Ehkä kokeilen huomenna :)

Sitten taittelin ylijäämätapettipaloista "pusseja", jotka kokosin nitojalla yhdeksi kappaleeksi, mutta kuuden pussin jälkeen luovutin - voihan ne samat pussit siirtää sitten seuraavaan kuuteen pyykkipoikaan! En oo yhtään laiska, vaan käytännöllinen käsi :)

Eikä siinä vielä kaikki. Pitihän sinne kalenteriin keksiä jotain sisäänkin, ilmestymään luukusta ja silleen... Eikä meillä ollut mitään. Paitsi että yhden vanhan sisustuslehden välistä putosi joku Juhla Mokka -mainos, jossa oli Sannan Annukan suunnittelemaa kuosia kahvipurkkiin. Suurta huutoa, todella trendikästä!

Arvaa mikä?!

Siitähän saisi oivan kirjanmerkin! Kaikkihan käyttävät ja tarvitsevat kirjanmerkkejä! (Paitsi meillä). Niinpä leikkelin ja taittelin ja liimasin ja olin ihan liimassa ja se kirjanmerkki oli myös, kunnes keksin peittää koko sotkun kontaktimuovin alle. Kuin ihmeen kaupalla sain kontaktoitua merkin ilman ryttyjä ja ilmakuplia! Sitten etsin langanpätkiä ja kieputin niistä nyörin, ja tulipas siitä jouluinen! :D

Parempi laittaa jokin selittävä lappu vielä mukaan...

Eikä siinä todellakaan vielä kaikki! Aamulla ukko oli lähdössä töihin ja usutin häntä avaamaan joulukalenterin ensimmäisen luukun. Ei kuulunut ihastunutta huudahdusta, vaan aika vaiti oli hän. Minä sitten huutelin sängystä kuinka olin omin pikku kätösin sorvannut yön pimeinä tunteina tuota vaatimatonta tuotosta, ja ukko siihen mutisi jotain vähän noin niin kuin kiitellen ja lähti ansioon.

Minä kömmin sängystä ja ajattelin vielä hieman ihastella kätteni töitä, mutta kirjanmerkkiä ei näkynytkään missään. Ottiko se sen mukaansa? Oliko se niin hieno?! Meinaako se ihan näyttää sitä työkavereilleen?!?! Vau! Eihän tuo nyt mitään ollut, ihan vasemmalla kädellä tehty...

Juu kyllä tätä kelpaa kavereille näytellä...

Ja sitten huomasin sen olohuoneen pöydällä. Täh??? Eihän ukko ollut edes käynyt aamulla olohuoneessa... Voi perskele, sitten valkeni! Olin unohtanut laittaa sen helevatan kirjanmerkin sinne kalenterin pussukkaan!!! Sen sijaan olin kyllä laittanut sinne sen selittävän paperilapun, jossa luki että "tämä on trendikäs kirjanmerkki"... Ja että designed by Sanna Annukka... Voi hyvää kesää vaan ;DDD

Sain tietysti ihan hirveän nauruhepulin ja yritin soittaa ukolle siitä paikasta, mutta eihän se saanut meikäläisen tyrskinnästä mitään selvää, luuli että olin jonkun kohtauksen kourissa... Lopulta hänellekin valkeni, että lahjattomuuteni ei ollut ihan sitä luokkaa millaisena se aamun hämärässä valossa oli näyttäytynyt... Puhelu päättyi yhteiseen hihityshepuliin - ja hei, kalenterihan lopulta täytti tehtävänsä, kun jakoi iloista mieltä sekä saajalle että antajalle!

Huomiseksi ostin sinne mini-Susu-patukan, en riskeeraa enää yhtään :) Vai olisiko pitänyt vain laittaa lappu, jossa lukee "Tämä on miljoonan euron seteli"... ;D Kyllä tämä joulun odotus on veikeää aikaa, vai mitä? :)