keskiviikko 31. elokuuta 2011

Hämeen Härkätielle

Minä olen lähdössä melkein viikoksi reissuun! Huomenna suuntaan Helsinkiin, ja perjantai-iltana menemme lapsuudenystäväni kanssa perheeni kesäpaikkaan Hämeen Härkätielle. Lauantaina jatkamme sieltä Somerniemelle toiselle mökille, jonne meitä on kokoontumassa yhteensä 9 nuoruuskaveria viikonlopun viettoon!

"Tuulin pitkin Turun tieetä, hhhhäääämäläisten härkäätieetä", lauloi veljentyttöni antaumuksella :)

Ihan mahtavaa, niin ihanaa päästä taas vanhojen ystävien kanssa nollaamaan päätään. Ja kuten yksi meistä totesi eräällä tapaamiskerralla, kun kävimme siskonpetiin nukkumaan ja olimme sammuttaneet jo valot mutta höpöttelimme vielä innokkaasti: "Hei tälleen pimeessä me kuulostetaan ihan samalta kuin 25 vuotta sitten!" :D

Ilmapatjan tyhjennys erään onnistuneen viikonloppukokoontumisen päätteeksi ;D

Sitten pyörähdän vielä takaisin Härkätielle ja viivähdän siellä pari yötä ennen kotiinpaluuta. Toivottavasti sää suosii myös ulkokuvausta, meillä on ihana pihapiiri vanhan navetan raunioineen ja aittoineen...

Tässä joitain vanhoja (ja valitettavasti aika huonoja) kuvia:

Aitan hirsiseinään on kaiverrettu valmistumisvuosi 1819

Äidin taidekeinu (ei ole enää istuttavassa kunnossa)

Kotkansiipi ison kiven juuressa

Ovi navetalle

Navettaa

Kukat ja kasvit viihtyvät navetan maaperässä ja mikroilmastossa loistavasti

Pikkutypy huussin portailla

Minä aion tässä ennen lähtöäni kokeilla, josko onnistuisin tekemään muutaman päivityksen varastoon ja julkaisemaan ne ajastuksella - en kyllä yhtään tiedä onnistuuko! :)

Iloista syyskuun alkua, nautitaan syksyn väreistä ja raikkaasta ilmasta ja sateistakin!

Kesäisesti matolla päähän

Matoissa pysyäkseni, tällä matolla loihtisin kesäisen iloisen, raikkaan ja modernin ilmeen olohuoneeseemme:

Kuinka voisin vastustaa tätä ihanaa CarpetVistan mattoa?

Verhoiksi jotain vaaleaa ja kevyttä, joissa tosin voisi olla ripaus harmaata tai oranssia...

Pentikin Haiku-sarjan tyynyt toimisivat edelleen tämän maton kanssa:




Tai sitten voisi kokeilla jotain Klaus Haapaniemen tyynyä:

Ihana, ihana, ihana täältä!
 

Tai jos jättäisi tyynyt vähemmälle huomiolle ja panostaisi taiteeseen! Olen aika lailla hulluna Elina Temmeksen tauluihin:

Elina Temmes: Riekon kieppi, 2009

Elina Temmes: Iso karhu, 2009

Elina Temmes: Virallinen valtuuskunta, 2008

Ja jos ei turhaan fakkiutuisikaan tähän kesäteemaan, vaan ajattelisi mattoa ihan ympärivuotiseksi, niin taulutkin voisivat olla talviteemaan sopivia :) Vaihtelisinkin tauluja, enkä mattoja, vuodenajan mukaan:


Elina Temmes: Vieraileva tähti, 2009




Elina Temmes: Talvi, 2008


Kunhan palkka alkaa taas vuodenvaihteen jälkeen juosta, voisin ottaa Temmekseen yhteyttä ja tiedustella taulujen hintoja... Nyt en vielä uskalla! Taiteeseen kannattaa sijoittaa aina, sillä jos taulu on mieleinen, se ilahduttaa joka päivä, joten taloudellinen panostus on loppujen lopuksi hyvinkin pieni! Jälleenmyyntiarvokin säilyy paremmin kuin vaikkapa taulutelevisiossa ;)

Ja jotta kaikki ei olisi liian yksinkertaista, CarpetVistan valikoimissa miellytti vielä toinenkin (tai siis kolmas) matto silmääni:

Elina Piukkulan suunnittelema matto

Kuten sanottu, rikas nainen jos oisin, olisin varmasti kaikkien aikojen kerskakuluttaja :-/ No, onneksi sitä vaaraa ei ole!

tiistai 30. elokuuta 2011

Matolla päähän talven valossa

Olisipa rahaa sen verran, että voisi ostaa vaikka kaksi mattoa (mieluiten kolme...) ja vaihdella niitä sitten mielialan tai vuodenaikojen mukaan :) Eli en osaa päättää mitä haluaisin! Tai juu, osaan kyllä päättää mitä haluaisin, mutta haluaisin niin paljon ;D

Kuva lainattu Marickenin sivuilta

Sen verran olen päättänyt, että niin kauniita kuin muiden tyylikkään valkoiset/mustavalkoiset kodit ovatkin, se ei ole minun juttuni eikä minun tarvitse sellaiseen pyrkiä. Ei, vaikka täällä blogimaailmassa olenkin koteineni tyrkyllä ;)

Niin tyylikästä, kyllä. Mutta ei meidän valkoisilla seinillä kyllästetyssä talossa...

Kesällä mustavalkoinen sisustus voisi toki olla raikasta ja piristävää, mutta ei silloin, kun koko Suomen luonto on mustavalkoista, karua, harmaata ja paljasta. Silloin, kun se vähäinenkin päivänvalo on kylmän sinertävää, minä kaipaan lämmintä ja tunnelmallista pesää.

Tässä maassa suurin osa vuodesta on harmaata ja karua

Pimenevään syksyyn, talvi-iltojen hämyisään tunnelmaan, Puaroo-himoja tyydyttämään tahtoisin jotain tällaista:

Matto ylellistä villaa ja silkkiä, ylelliseen hintaan 600 €

Kuinka hyvin tuo ylläoleva matto kävisikään Aamunkoi-verhojen kanssa:

Olohuoneen verhot ovat Marimekon Aamunkoi- kankaasta

Tunnelmaan voisi yhdistää Pentikin Haikua oranssina tai petroolinsinisenä, tai vaikka molempina:


       
Ja entäs ne ihanat Haikun kynttilät:



Sekaan vielä vähän kermanvalkeaa, ja tunnelmallinen talvipesäni olisi valmis! Kesäpesä olisikin sitten jo ihan eri juttu... :D Siitä toisella kertaa!


maanantai 29. elokuuta 2011

Ota huikka!

Arvatkaa, mitä nämä ovat:

Nam, tosi hyvää!

Ne ovat ansoja! Poissaollessani pikkukärpäset olivat valloittaneet talon, ja sehän ei sovi lainkaan...

Satimessa ovat!

Eli sekoitetaan astiaan 2/3 vettä ja 1/3 etikkaa (uhrasin balsamicoa, kun muutakaan ei ollut), reilusti sokeria ja spruittaus astianpesuainetta, jonka jälkeen jäädään odottelemaan... Sinne ne lensivät eivätkä päässeet pois!

Lasista saaliin näki paremmin kuin kupista, sillä kärpäset vajoavat aika nopeasti pohjaan

Aluksi ihmettelin miksei nuo toimi ollenkaan, kun kupeissa ei lillunut yhtään raatoa. Sitten huomasin laseista, että niitähän on siellä pohjalla valtavasti... Yyh.

Ukko kantaa edelleen innoissaan omenasatoa sisään, ja sehän selittää nuo kärpäset. Täytynee pitää ansat toiminnassa koko omenakauden ajan :) Kunhan ei vaan itse vahingossa huitaista helttaamme tuota herkullista cocktailia... :D

lauantai 27. elokuuta 2011

Terveisiä Tampereelta!

Anteeksi nyt, mutta en kyllä ole käynyt lähelläkään Tamperetta... Jostain syystä tuo Tampere tunkee väkisin päähäni ja tekstiini, joten olkoon sitten Tampere :) Minähän kävin siis T...Kuopiossa tulevaa kummipoikaani katsastamassa!

Näin hienoissa maisemissa lykin kummipoikaani vaunuissa!

Meillä synkkasi vauvan kanssa ihan mallikkaasti, ja nyt on sellainen tyhjän sylin syndrooma, kun ei olekaan vauvaa, jota ruokkia ja hyssytellä ja paijata...

Upea hiekkarantakin houkutteli, mutta en hyödyntänyt tilaisuutta

Ristiäiset ovat kolmen viikon kuluttua, kuinkahan paljon vauva on kasvanut ja kehittynyt siihen mennessä! Näiden parin päivän aikana poika ihan selvästi aloitti juttelun sellaisella alkeellisella jokeltelulla, joten kolmessa viikossa sanavarasto ehtii kehittyä huimasti :)

Piipahdin myös kaupungilla, ja pakkohan sitä jotain tuliaisia oli tuoda kotiin:

Pieniä Origo-kippoja petroolinsinisenä sekä mikä-lie musta purkki

Kuopion Carlsonin taloustavaraosasto on valtava verrattuna Joensuun vastaavaan. Tosin tykkään myös Joensuun osastosta, koska siellä on aina hyviä tarjouksia ja valikoima on monipuolinen ollakseen niinkin pieni osasto.

No, Kuopiossa oli kuitenkin älyttömän paljon poistotavaraa jopa puoleen hintaan tai allekin. Minä iskin silmäni noihin pieniin Origo-kippoihin (à 5 €) sekä mustaan purnukkaan (0,50 €)!

Tunnustan astiahulluuteni (kaikkien muiden hulluuksien ohessa)

Kiva olla taas kotona (bloggaamassa), vaikka kyläily tuokin mukavaa ja tervetullutta vaihtelua! Aurinkoista viikonloppua kaikille, nautitaan vielä hetki kesästä!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Puhdas pöytä

Lipasto on joensuulaisesta Jukan Antiikista, mielestäni se sopii taloomme oikein hyvin. Kehystettynä äitini 1960-luvulla :)

Sain eteisen lipaston siivottua ja samalla tuli siistittyä muitakin tiloja :) Nyt voin hyvällä mielellä karata pariksi päiväksi tulevan kummipojan luo Kuopioon! Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

tiistai 23. elokuuta 2011

Palikkatehtävä

No niin, jos meitä aikoinaan vaivasi keittiön kirous, niin nyt se kirous siirtyi tuohon ulkoportaiden katokseen... Vaikka ei kait se mikään oikea kirous ole, omaa hölmöilyä vain ;D Ja sattumuksien summaa...

Vaihe 1: Ostosreissu, jonka aikana hankitaan viikonlopun raksatarpeet

Tarvitsimme
  • liimapuupalkin, 12 metriä
  • lautaa 50 metriä
  • liimapuutolpat 2 x 3 metriä
  • ruuveja
  • semmoiset 'hissit' (tai jotkut metallihäkkyrät, joilla tolpan korkeutta voi hieman säätää, heh)
  • kakkosnelosta 12 metriä
Saimme kaiken tarvittavan ja lysti maksoi 350,- mitä ukko rupesi kotimatkalla vähän ihmettelemään. Tutkin kuittia tarkemmin ja huomasin, että siinä seisoi "räystäsverkko 54 euroa". Meillä mitään verkkoa ollut! Uuukkari, ja saimme 54 euroa takaisin. Mutta aikaa tärvääntyi taas ihan turhaan.

Tolpat ja lautaa, eikä yhtään verkkoa!


Vaihe 2: Se ei riitä sittenkään

Aloitimme työt ja aika pian ukko huomasi, että ne 3-metriset tolpat eivät sittenkään yllä tarpeeksi ylös :( Onneksi emme olleet ehtineet ruuvailla niitä mihinkään, joten saatoimme palauttaa ne.

Mutta Starkillapa ei ollut kolmea metriä pidempiä tolppapuita, joten piti rynnätä Puukeskukseen. Sieltä löytyi 3- ja 6-metristä, ja me tarvitsimme 2 x 3,2 metriset... Oli pakko ottaa kaksi 6-metristä salkoa, kun eivät halunneet myydä lyhyempänä. Pervele :( Antoivat kuitenkin alennusta, mutta keikka maksoi silti 109 euroa, josta viisikymppiä siis täysin turhaa ostosta.

Etkä kyllä vahingossakaan lyhennä sitä liian lyhyeksi, komensi emäntä isäntää... Liian pitkänhän voi aina vielä lyhentää, mutta lyhyestä ei saa pidempää! Viisas emäntä... (hohhoh, onttoa naurua)

Vaihe 3: Tolppien pystytys ja liimapuupalkin nosto paikoilleen

Pylväät saatiin pystyyn ja nyt ne olivat tarpeeksi korkeat, ukko vielä tarkistusmittasi asian moneen kertaan, ennen kuin porasi 'hissiä' varten reiät tolppien yläpäähän.

Nyt yltää tolppa korkeuksiin!

Sitten oltiinkin vaikeuksissa, kun painavaakin painavampi liimapuupalkki piti saada ylös tolppien nenään. Yhdessä jaksoimme sen kantaa traktorin kauhaan, mutta vielä piti saada palkki nostettua kauhasta paikoilleen...

Emäntä valmiina nousemaan palkin kanssa yläilmoihin :)

Kun ukko oli nostanut minut ja palkin ensin kauhassa ylös, kiipesi hän perässä. Kauheaa äheltämistä, kun yritimme yhyttää palkkiin kiinnitetyt ruuvit pylväiden päissä oleviin reikiin, mutta lopulta onnistuimme! Huraa!

Siellä on ja pysyy!

Vaihe 4: Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa

Huilattuamme hiukan ukko alkoi valmistella seuraavaa vaihetta. Kattotuoleja olisi jatkettava kakkosnelosella. Mutta mitä ihmettä? Liimapuupalkki oli himpan verran liian ylhäällä eivätkä kakkosneloset mahtuneet siististi samaan linjaan vanhojen kanssa... Ne helevatun tolpat, jotka kannattelivat palkkia, olivat sittenkin liian pitkät!!!

Mitäs nyt? Emme millään jaksaisi kahdestaan nostaa palkkia ylös tolppien päältä, jotta tolppia voisi lyhentää :( Voisiko palkiin tehdä jotain lovia kattotuolien kohdalle? Ääh. Ja kuka se olikaan komentanut, että liian pitkän tolpan saa kyllä aina lyhyemmäksi...

Sitten ukko keksi: Nostetaan palkkia ylös traktorin kauhalla sen verran, että tolppaa voi hieman ujuttaa alhaalta pois paikaltaan ja sahata sen alhaalta käsin lyhyemmäksi! Tässä vaiheessa oikeat työsuojeluvaltuutetut saisivat hepulin, mutta minä siunasin hankkeen.

Palkki nousee...

Vaihe 5: Tolpat lyhenevät

... ja saha laulaa minkä kerkiää...

Minä ajattelin vain, että mistä vetoa, niin olemme lopulta lyhentäneet tolppia juurikin sen kaksikymmentä senttiä, jonka takia lähdimme uusia tolppia ostamaan ja jonka takia olisimmekin sitten maksaneet kokonaisen satasen ihan turhasta...

Ihme palikoita... Mutta onneksi lähti vähemmän kuin se 20 senttiä! ;)

Vihdoin homma alkoi luistaa!

Vaihe 6: Sataa, ja vesi valuu ukon korvaan ja niskaan

Sitten alkoi sataa :( Ja koska räystäskouruja ei ole, kaikki vesi alkoi valua räystään alla ahertavan ukon päälle... Inhaa :((( Ukko sinnitteli kattotuolien jatkeet paikoilleen, jonka jälkeen päätimme lopettaa työt siltä päivältä.

Vaihe 7: Laudoitus

Jännitystä ei puuttunut, kun ukko kiipeili naulaimen kanssa lautoja kiinnittämässä

Tänään jatkoimme töitä ja saimme laudoitettua koko lipan. Kaikki sujui ilman suurempia ongelmia (mitä nyt niitä työsuojelumääräyksiä ylenkatsoen) ja lopputulos on niin välttävä kuin se vanhassa, vinksallaan olevassa talossa voi olla :) Ukko harmittelee jälleen, kun ei ole täydellistä, mutta minusta sisäänkäynnistä on tulossa oikein hieno!

Kas näin heiluu jalka, ja jalka heiluu näin...

Hyvä siitä tulee!



Vielä kattopeltiä, räystäslautaa ja maalia! Ja ne portaat ja kaiteet :)

Huomenna täytyy käydä hankkimassa suojapeite sateen varalta ennen kuin saamme lipan pellitettyä! Kivaa, että olemme kuitenkin jo näin pitkällä :)

    maanantai 22. elokuuta 2011

    Rättipoikkipuhki

    Tänään on huhkittu pensasaidan parissa. Huh :( Saisipa jotenkin edesvastuuseen sen pölvästin, joka joskus hamassa menneisyydessä päätti, että orapihlajan voisi rahdata Suomen maalle ja tehdä siitä kivoja aitoja...

    Ukko leikkasi ja minä haravoin ja talikoin oksat ja lehdet maasta peräkärrin kyytiin

    Jaahas, sen pölvästin nimi näkyy olevan Pietari Kalm! Pietarilla oli sitten varmaan oma puutarhuri 1700-luvulla, joka huolehti aidan leikkuusta ja etenkin niiden piikkioksien hävittämisestä. Siihen aikaan oli varmaan haarniskoja joka linnassa ja kartanossa, joten iisi keikka... Ne 5-senttiset piikit nimittäin menevät läpi kengistä, housuista, paidoista ja hanskoista, ja jos niitä jää pihalle ajalehtimaan, niin siinä menevät myös auton ja pyörän kumit...

    Tässä ollaan päästy jo vähän yli puolivälin

    Aloitimme joskus vähän ennen yhtätoista aamupäivällä ja lopettelimme kuuden jälkeen illalla, ilman mitään sen kummempia taukoja. Ja vannoimme, että anti olla viimeinen kerta, nämä pensaat vaihdetaan johonkin käyttäjäystävällisempään malliin ensi kesään mennessä! Orapihlaja vaan on siitäkin vinkeä kasvi, että sen juuret istuvat maassa kuin rutto. Mutta meillä on onneksi Tomi Traktori, kyllä se selättää jopa orapihlajan!

    Joten hyvät ihmiset, vilpitön neuvoni teille: jos harkitset orapihlaja-aitaa, niin älä! Leikatut oksat eivät maadu kompostissa tai missään muuallakaan, vaan ne on poltettava tai kärrättävä kaatopaikalle. Niiden käsittely saa sinut reikiintymään pahemmin kuin mikään hammaspeikko. Leväperäisyydelle ei ole sijaa, tai tunnet sen ennen pitkää jalkapohjassasi, polkupyörässäsi tai autossasi. Piha on nuoltava leikkausoperaation jäljiltä ja se on hidasta ja hikistä puuhaa. Sitä paitsi pensas on sangen ruma ja ruokottoman näköinen koko pitkän talvikauden. Uskotko nyt???

    Että tämmöinen päivä oli tänään! Ulkolippakommelluksista enemmän huomenna, nyt ei millään jaksa... Sen verran voin sanoa, että nyt olisi palikoita, joista voisi keksiä kaikenlaisia jännittäviä sisustuselementtejä vähävaraisten kotiin ;D

    Voihan palikka...