Joulu joka päivä

Vielä en aio virittäytyä joulutunnelmaan, mutta viime päivinä on lahjain puolesta tuntunut ihan joulun veroiselta! Ensin oli ne Marimekon saaliit, sitten sain kaveriltani Tukholman tuliaisina aivan ihanan keittiöpyyhkeen, ja eilen pistäydyimme hänen kanssaan Luhdan tehtaanmyymälässä, josta mukaan tarttui tosi hyvä valkoinen peruspäiväpeitto vierashuoneeseen sekä musta välikausitakki!

Päiväpeitto 250x250cm hintaan 25,- ja hurmaava Tukholman tuliainen!

Perustakki maksoi naurettavat 30,-

Kaiken kruunasi ukon tuliaiset töistä: kolme Halloween-kakkua! Nam :)

Vaikka meillä ei muuten Halloweenia vietetäkään, voin Seittikakun kohdalla tehdä poikkeuksen ;)

Huomenna siirrymmekin toisiin maisemiin, sillä posotamme viikoksi Helsingin houkutuksiin! Seinänaapuria on nyt ohjeistettu erinäisten lämmitysjärjestelmän ongelmien varalta - viimeksi, kun olimme pääsiäisenä reissussa, hän soitti hätääntyneenä, että talo on ihan kylmä eikä hän tarkene enää nukkua... Onneksi oltiin jo matkalla kotiin ja pimeässä illassa räknättiin sitten palaneiden sulakkeiden kanssa ja ihmeteltiin missä vika :) Nyt on siirretty lämmitys sähkölle jo hyvissä ajoin, ja näyttäisi tuo toimivan!

Tietsikka ja tikku seuraavat reissussa mukana, joten päivittelen tänne ainakin jonkin verran kuulumisia :) Tunnelmallista viikonloppua kaikille!

Lukijoiden haavehankintoja 500 eurolla

Muistattekos vielä nimeämiänne haavehankintoja 500 eurolla? Olen yrittänyt tehdä niistä jonkinmoisen kuvitetun (ja samalla kuvitellun) yhteenvedon, ja aika kivoja asioita saisi kotiinsa, jos sitä ylimääräistä rahaa tosiaan löytyisi :) Jotkut alla olevat kuvaesimerkit saattavat kuitenkin maksaa enemmän kuin tuon 500 euroa, eli valitsin kuvat saadakseni kirjoa ja näköä valikoimaan...

Sangen järkeviä olivat haaveilemanne asiat, sillä tuskin kukaan lähti revittelemään ylimääräisten turhakkeiden perään! Mutta toisaalta, kuka määrittelee, mikä on turhaa ;)  Jaottelin jokseenkin karkeasti toiveitanne seuraaviin kategorioihin:

1)  Järkeviä hankintoja, välttämättömyyksiä, helpotusta arkeen:

Jääkaappia tai jääkaappi-pakastinta toivoivat Vianna ja Sara (kuvat valmistajien tai jälleenmyyjien sivuilta)

Kodinhoitonurkkausta toivoi Miia (kuvat Googlesta hakusanalla kodinhoitohuone tai laundry room)

Tiskipöydän uusia altaita ja hanoja toivoi Ruiskaunokki (kuvat valmistajien tai jälleenmyyjien sivuilta)

Yläkaappeja tahtoi kotiinsa Laura (kuvat huonekaluliikkeiden sivuilta)

Väliovet halusi vaihtoon Annelie (kuvat valmistajien ja jälleenmyyjien sivuilta)

2)  Kalusteiden uusimista:

Uuteen sänkyyn panostaisivat Johanna ja Sude (kuvat valmistajien tai jälleenmyyjien sivuilta)

Uudesta sohvasta haaveilivat Annina, Nenna ja Etana, puusohvasta taasen Sari (kuvia valmistajien ja jälleenmyyjien sivuilta, puusohvat pääasiassa antiikkiliikkeiden sivuilta)

Uutta nojatuolia hakivat itselleen Onnen Omenat ja Ensu (kuvat valmistajien ja jälleenmyyjien sivuilta)

Valkoista lipastoa tai kaappia lasiovilla toivoi Johanna, tv-tasoa Heta ja Taina, ja lipastoa ja apupöytää keittiöön Senni (kuvat valmistajien ja myyjien sivuilta)

Vintage-vaatekaappia kaipasi Sari, tytölle vaatekaappia ja isoa liinavaatekaappia Ti (kuvat antiikkiliikkeiden tai huuto.netin sivuilta)

Uusista saunanlauteista ilahtuisi Meän Satu (kuvat valmistajien, jälleenmyyjien tai rakennus- ja remonttijulkaisujen sivuilta)

Parvekkeen kalustuksen lyhtyineen hankkisi EevaM)

3)  Kodin kohennusta ja ehostusta:

Maalia sutisi Sara, perinnemaalista pitäisi Vianna (kuvat rautakauppojen sivuilta)

Kaakelikuvioisesta keittiön laminaattilattiasta haaveili Mustakissa, mattoja kaipasivat Sara, Sirkkuli, KristiinaS ja EevaM (kuvat valmistajilta ja jälleenmyyjiltä)

Uusista verhoista unelmoivat Onnen Omenat ja Marleena, uutta kangasta tuolien päällystämiseen tarvitsi KristiinaS (kuvat valmistajilta tai jälleenmyyjiltä)

Laura ashleyn tapeteilla tapitseeraisi Meän Satu, ja kelloa seinälleen haikailivat Taina ja Heta (kuvat L.A. ja jälleenmyyjät)

Päiväpeitolle olisi käyttöä Sirkkulilla ja KristiinaS:llä, tyynyistä ilahtuisi myös jälkimmäinen (kuvat valmistajilta ja Pinterestistä)

Sängynpäätyyn päätyisi Onnen Omenat (kuvat Pinterest ja Google hakusanoilla sängynpääty ja  headboard)

Uuden lampun loisteessa paistattelisivat Nikoladeus ja Auli, kristallivalaisinta vessaan tai jugend-valaisinta olkkariin etsiskeli Prusiluska ja romanttista valaisinta harkitsi KristiinaS (kuvat lamppu- ja antiikkiliikkeiden sivuilta)

4)  Hieman ylellisyyttä ja tiettyä designia: 

Lokki-valaisin on KristiinaS:n haaveissa, Outi_hyypiö on hulluna Eamesin RAR-keinutuoliin, Fatboy-säkkituoli on Kiiun mieleen ja pesämunaksi Jacobsenin Egg-tuoliin investoisi Tiiti66 (kuvat jälleenmyyjien sivuilta)

5) Sekä:

Omaa ipanaansa ilahduttaisi Onnen Omenat jollain kivalla (kuvat lastentarvikeliikkeet)

Kodistaan lähtisi pienelle lomamatkalle Ahle (kuvat matkanjärjestäjät)

Lisäksi Pörri tahtoi arvonnassa palkintona olleen kalenterin (ja sai sen!) ja Megi kauhisteli lumipalloefektiä, joka seuraa, kun alkaa kohentaa jotain yksittäistä kohtaa kodissaan, ja yksi kohennus johtaa toiseen, joka johtaa taas uuteen, eli ei kannata vaivautua :)

Minä löysin vielä jotain, jota kukaan meistä ei ymmärtänyt haikailla:

Tällainen meille jokaiselle! Aloitetaan uusi trendi, joka peittoaa blogi-matonkin ;D Kuva Hilavitkuttimen sivuilta

Hyvää yötä!


Mikäli löydät kuvien joukosta omasi ja haluat sen poistettavaksi, ilmoitathan minulle heti hooposti[a]gmail.com! Minulta voi myös tiedustella tarkemmin jonkin kuvan alkuperää :)

Kanta-asiakasilta

Terveiset Marimekon kanta-asiakasillasta! Meillä on maailman ihanin Marimekko-henkilökunta, joka palvelee täydellä sydämellä ja sielulla <3 Se on aika hyvä taktiikka, sillä harvemmin lähden myymälästä tyhjin käsin...

Kuva Marimekon Facebook-sivulta

Tämä oli toinen kerta, kun kävin tällaisessa kutsuillassa, ja tunnelma oli yhtä lämmin kuin edelliselläkin kerralla. Esillä oli pientä herkullista tarjoilua viineineen, tuulihattuineen ja välimerellisine herkkuleipineen (ja sitä oli riittävästi), ja saimme seurata muotinäytöstä, jossa paikallisen pankin henkilökunta toimi mannekiineina (ihana idea käyttää "tavallisia" naapuriyrityksen työntekijöitä). Kaikista ostoksista sai 15 prosentin alennuksen, ja jos jotain ei löytynyt, sitä sai tilata tuohon alennettuun hintaan ja maksaa saa vasta tuotteen tullessa :)

Kuva lainattu Marimekon Facebook-sivuilta eikä esitä paikallista Marimekkoamme :)

Minä yritin pitää kukkaronnyörejä soukemmalla, mutta olin silti etukäteen päättänyt mitä saan ostaa. Päätös myös piti, ja taistelin itseni voitolle kaikista heräteostosten houkutuksista! Ai että mitäkö sitten sallin itseni ostaa?

Marimekon Kulkunen-kangas, kuva Marimekko

Erittäin kaukaisen ja vallan etäisen sukulaiseni Kili C. Kulkusen kunniaksi panostin tällä kertaa herkullisen punaiseen Kulkunen-kankaaseen, josta syntyy meille pöytäliina jouluksi tuonne salin puolelle!

Vuosi sitten ostin samaisesta kanta-asiakasillasta Kulkusta sinisenä keittiön pöydällemme, ja voi että olen ollut siihen tyytyväinen! Kuosihan on nähnyt päivänvalonsa jo v. 1959, ja sitä ostaessani ajattelinkin, että se on juuri sellainen, jonka talomme alkuperäinen emäntä on saattanut valita joulupöytäänsä talon valmistuttua v. 1960... Kukapa tietää!

Ai miten tuntui ihanalta levittää uusi pöytäliina uuden keittiön pöydän päälle, kuva joulukuulta 2010!

Niinpä täydentämään tätä keittiön sinistä liinaa ostin nyt Pieni kulkunen -kangasta, josta tulee kappa keittiön ikkunaan, ja lopusta kankaasta teen vielä lautasliinat! Tosin siitä riittäisi vielä vaikkapa keittiöpyyhkeisiin, sillä leikkaan kapan pituussuunnassa välttyäkseni turhilta saumoilta (meidän ikkunan leveyshän on sen 160cm, ja yleensä kankaat ovat järestään 140cm leveitä)...

Kuvasta ei oikein erotu kankaan kaunis kuviointi

Sitten olin päättänyt sijoittaa ihanaan Hennika-vatiin, mutta sitäpä ei myymälässä ollutkaan :( Mutta kuten jo totesin, minulle tilattiin vati ale-hintaan, ja sieltä se on tulossa! Tykkään sen väreistä ja muodosta ja tunnusta, se on täydellinen :) Olisin kovasti halunnut vielä pienempiä Hennika lautasia ja niihin kuppeja, mutta ne eivät olleet ostoslistallani... Voihan olla, että joulupukki tuo niitä minulle! Pitäisikö pirauttaa kaukaiselle ja vallankin etäiselle sukulaiselleni Kili C. Kulkuselle? ;)

Valitsemani Hennika-vati vasemmalla, Hennika-lautaset jäivät sankarillisesti hyllyyn...

Lopuksi saalistin vielä ukolle uuden tasaraitapaidan, tällä kertaa hän toivoi jotain tummaa väriä, ja saikin sellaisen tummansiniharmaa-mustan (tasaraitapaita= ukko)... Kyllä meidän nyt kelpaa!

Arabian kattauskilpailu

Olettekos huomanneet, että Arabia järjestää paraikaa Suomen kaunein kattaus -kilpailua? Kilpaan voi osallistua millä tahansa kattauskuvalla, mutta voittajaa valittaessa painotetaan sitä, että kattauksessa on käytetty nimenomaan Arabian astioita.

Hubertus, tule takaisin! Dorrit von Fieandtin Hubertus-astiastoa olisin halunnut enemmänkin, mutta eihän minulla ollut nuorempana moiseen varaa. Sittemmin astiaston valmistaminen on lopetettu.

Aika yllättävän vaikea haaste, koska tajusin juuri, että ainakaan meillä ei edes ole kovin montaa Arabian astiaa! Silti kaikki ne astiat, joihin tunnen vähäisintäkään intohimoa, ovat juurikin Arabian tuotantoa - tosin ne ovat jo poistuneet tuotannosta :(

Tekisi mieleni osallistua kilpaan kannanotolla vanhojen hienojen astioiden puolesta! Tein jo yhden kattauksen värikylläisillä Hubertuksilla, ja toisen jouluaiheisen kattauksen 24h Avecilla ja Arcticalla, mutta en vielä tiedä kelpuutanko mitään ottamistani kuvista... Käsittääkseni vain yksi kuva per kattaus kelpuutetaan, joten sen pitäisi olla paljonpuhuva! Tai sitten pitää turvautua kollaashshshshiin...

Kaikkien osallistujien kesken arvotaan muutama mukipalkinto, mutta voittaja saa valita itselleen 6 hengen astiaston! Eli koska meiltä ei sitä Arabiaa kovinkaan paljoa löydy, voisi tässä olla oiva tilaisuus korjata tilanne :)

Oli kivaa kokeilla joulukattausta, vaikken nyt ihan vielä joulujuttuja halua kiirehtiä... Tänä jouluna vietetään joulua ensimmäistä kertaa tässä uudessa kodissamme!

Että tämmöistä on tullut puuhasteltua tänään :) Huomenna jatkunee samoissa merkeissä, nuo pöytäliinat olisi paremmat silitettyinä ja silleen... Ja nettitikku on edelleen tyhmä, mutta toimii sentään, jos sille tekee joka kerta konetta käynnistäessä uuden asennuksen! Piti sitten soittaa ukolle töihin, että mitenkäs tässä ja tässä kohtaa pitikään toimia... Mutta nyt osaan!

Öitä, ystäväiset!

I'm back!

Toivottavasti olette vielä kuulolla! Ja toivottavasti tämä uusi nettitikku sekä läppärini vihdoin suostuvat pitkäaikaiseen (lue: pitempään kuin viisi minuuttia) yhteistyöhön! Tikun kanssa on nyt tapeltu oikeasti kahden ihmisen voimin joitakin kymmeniä tunteja - ja olen tietysti ollut kiukkuinen kuin ampiainen ja sadatellut kaikki mahdolliset DNA:n laitteet ja tyypit sellaiseen kuntoon, että heidät tunnistaa enää vain DNA-näytteiden perusteella... ;-/

Vasemmalla ylhäällä se ensimmäinen tyhmä tikku, oikealla ylhäällä toinen tyhmempi tikku, alhaalla vasemmalla työpaikalta lainassa ollut tikku ja oikealla toistaiseksi tunnistamaton teleoperaattorin myyntihenkilö (Oikeasti sisustustauluja on mahdollista teettää omasta DNA:sta, kuva http://www.dna11.com/)

Ja kaiken kukkuraksi onnistuin vielä jumiuttamaan läppärinikin, mikä vain kruunasi koko teknisen fiaskon... No, ehtihän tämä kone jo toimiakin pari kuukautta, eikä edellinen pimeneminen kestänytkään kovin montaa kuukautta...

Mutta arvatkaapas! Meikätyttö onnistui korjaamaan koneen ihan itse! Ja vieläpä ennen tuota insinööripuolisoa! :D Apunani oli koneen ruotsin- ja tanskankieliset käyttöohjeet (koska suomenkieliset ovat jossain erittäin varmassa tallessa siltä varalta, että niitä tarvittaisiin...) :D Noh, tehän kenties muistatte ilmiömäistä lahjakkuutta osoittavan kosketukseni ruåtsinkieleen jo varhaislapsuudessani, ja kielitaitoni on tuosta kehittynyt jopa siinä määrin, että mitä en ruåtsiksi ymmärtänyt, saatoin aukot täydentää niillä tanskankielisillä ohjeilla ;DDD

Kuten huomaatte, tanskaa on ihan helppo ymmärtää!

Eli kaikki piuhat irti koneesta (akku on jo poistettu kauan sitten, kun kone kaatuili yhtenään) ja sitten odottelua vähintään kymmenen minuuttia, ja kone käynnistyi! Varokaa vaan, tämän kielitieteellisen onnistumisen myötä blogini alkaa kohta ilmestyä danskaksi! Sen nimi tulee olemaan 1960! :D

Vaan mitä kaikkea ihminen saakaan aikaiseksi viikossa ilman internetin haitallista maailmaa! Minä purin olohuoneemme toisessa päädyssä olleet laatikot kaikista roinista, ja nyt ovat laatikot poissa ja silmä saa levätä koko huoneessa :) Myös valkoinen sohva löysi vihdoin tiensä kodinhoitohuoneeseen.

Ennen ja jälkeen tietokoneajan

Nyt pöydän ympärillä voi vaikka tehdä kuperkeikkoja. Tai jotain muita keikkoja.

Myös näky eteisestä on seesteinen

Ja kuten huomaatte, silloin kun oma koneeni toimi, opettelin tekemään Picasalla kuvakollaashsheja (se oli sitä danskaa)!

Tee sinäkin oma kollaashshi ja keittiökaappisi näyttävät paljon isommilta!

Ja kummipoikamme Onnimanni saapui perheineen luoksemme pariksi päiväksi <3

Kehotin ukkoa katsomaan lempeästi Onnimanniin, mutta vastalauseeksi he molemmat loihevat minuun ärtyneen katseen :)

Olen myös aloittanut kokoamaan postausta ja kollaashshia kaikkien arvontaan osallistuneiden 500 euron mielihaluista, mutta se on vielä kesken (kääntäminen danskaksi vie aika kauan)...

Ja minua on ilahdutettu myös uudella kukkakimpulla ja jäätelöannoksella:

Avoppi oli onnistunut pelastamaan vielä muutaman kukan yöpakkasten jäljiltä <3

Näin ihanan jätskiannoksen ukko loihti ihan yllättäen minulle yhtenä iltana <3

Ilontäyteistä viikonloppua kaikille, ja peukut pystyyn, että netti toimii huomennakin :)

Tunnustan!

Pilvitehtaamon Ti on nimennyt minut hauskaan Peikonlehtityttö-tunnustukseen! Kiitos, Ti!!! Tunnustuksen saaneen on kerrottava itsestään kahdeksan satunnaista asiaa, jonka jälkeen tunnustusta voi jakaa harkintansa mukaan eteenpäin :)

Siispä tässä minusta jotain, joka ei ehkä ole tullut aiemmin ilmi:

1. Ollessamme veljeni kanssa pieniä, sunnuntaiaamut alkoivat television lastenohjelmilla. Kultaisella 70-luvulla ne kestivät enimmillään ehkä tunnin verran, mikä oli tietysti aivan liian vähän. Niinpä jatkoimme omilla ohjelmillamme, eli näyttelimme vuorotellen toisillemme itse keksimiämme pätkiä.
Muistan, kuinka esitin veljelleni huikean tv-draaman nimeltään "Kekkosen suru". Se kesti varmaan tunnin, ja sen aikana olin vuoroin Sylvi Kekkonen arkussa ja tietysti itse Kekkonen itkemässä ja vääntelehtimässä Sylvin arkun äärellä. Veljeni istui kuuliaisesti sohvalla koko melodraamapykäykseni ajan, eikä ollut moksiskaan. Tosin hän seuraavana sunnuntaina toivoi, ettei enää tulisi sitä Kekkosta ;D

2. Olen aina ollut huono nukkumaan. Pienenä en millään saanut iltaisin unta, joten päätin laulaa itseni uneen. Jossain vaiheessa olin sitten laulanut kaikki mahdolliset laulut läpi, ja kappas kun olinkin edelleen hereillä.
Nokkelana tyttönä keksin aloittaa alusta, mutta tällä kertaa sanoittaisin laulut ruotsiksi! Ei se mitään, etten ruåtsia osannutkaan, kyllä ne kuulosti ihan tismalleen ruåtsilta. Jopa siinä määrin, että minun oli pakko nousta ylös ja kirjoittaa nerokkaat sanoitukset muistiin, olinhan oppinut ruåtsia ihan yhdessä yössä :)
Sitä vaan ihmettelen, että pikkuveljeni veteli sikeitä kerrossänkymme alasängyssä, kaiken tämän mökän keskellä...

3. Minulla on nimi-fiksaatio tai -fetissi. Nimet ovat kiehtovia ja erittäin tärkeitä. Pienenä halusin, että veljeni nimi olisi ollut Sebastian. Se olisi kuulemma kuulostanut hienolta, kun hammaslääkärissä kutsutaan Sebastian sisään.
Esiteini-iässä minulla oli kokonainen muistikirja kerättynä täyteen nimiä - jokaiselle aakkoselle oli kolme sivua: naisten nimet, miesten nimet ja sukunimet! Kirja oli korvaamaton romaaneja kirjoittaessani, sillä jokaisen uuden henkilöhahmon kohdalla makustelin nimiä pitkään ja hartaasti. Myös itselleen piti keksiä eri tilanteisiin nimet, mm. Lontoon matkalle lähtiessäni matkanimeni oli Kathy Guilmore :) Ja täällä blogissa olen Olivia!

4. Kirjoitin siis 11-13-vuotiaana erittäin varteenotettavia kirjallisia teoksia. Sain aikaiseksi 3 huippujännittävää salapoliisiromaania: Anna ja salaperäinen talo, Anna ja salakuljettajat, sekä Anna ja pimeyden varjo. Päähenkilön nimi oli Anna Lornbat, ja kirjojeni kannessa häntä esitti Eeva-lehdestä leikattu valokuvamalli...

Pikku tyttö -kirja syntyi 6-vuotiaana, muita sai odottaa vähän kauemmin...

Ja kuten voitte arvata, tuo sankarittaren nimi oli huolella valittu! Tosin isäni vähän ihmetteli tuota sukunimeä, että mistä olinkaan sen keksinyt. No tietysti Agatha Christien kirjasta Kymmenen pientä neekeripoikaa! Jostain syystä isää rupesi naurattamaan, ja vasta pari vuotta myöhemmin tajusin, että Christien kirjassa seikkailikin herra Lombard... Siis Lombard, sehän on ihan eri asia kuin Lornbat!!! Arvatkaa, olinko suunniltani ja kerrassaan häpeän täyttämä, mikä moka!!! :)

5. Minulla on Melt-Away-Your- ExBoyfriend-kynttilä. Pelkkä tieto sen olemassaolosta on tuottanut niin suurta mielihyvää ja lohtua, että minun ei ole tarvinnut koskaan käyttää sitä :) Eikä toivon mukaan tarvitsekaan... Kerrassaan loistokeksintö!

6. Lempiasentoni ja liikkeeni on arabesque. Siinä seistään yhdellä jalalla ja toinen jalka on ojennettu suorana taakse. Takana oleva jalka voi olla ilmassa tai maassa.

Arabeskit on vaan niin ihania, ne ovat aina sopineet vartalolleni :) Kaupan kassajonossa voisi ihan hyvin seistä arabeskissa. Ja bussipysäkillä. Tullitarkastuksessa. Työhaastattelussa olen joskus joutunutkin seisomaan arabeskin eri versioissa ;)


7. Pentti Siimes on hurmaava ja lutunen. Mies, jolla on sydän paikallaan. Tämä nyt vaan oli ihan pakko sanoa!

Pienenä asuimme Siimesten entisessä asunnossa. Muutimme siihen, kun olin 3-vuotias, ja muistan, kuinka käydessämme katsomassa asuntoa Pentti Siimes vei minut katsomaan akvaariota, joka oli vaatehuoneen hyllyllä. Itse Siimes taisi tehdä minuun suuremman vaikutuksen kuin akvaario, hän oli niin kovin ystävällinen ja jutteli minulle lempeällä äänellä.
Vaan niinpä tämäkin muisto riistettiin minulta eräänä päivänä karvaalla tavalla: Emme kuulemma koskaan tavanneet Siimeksiä, vaan asuntoa esitteli ilmeisesti Elina Pohjanpään veli. Asunto oli myöskin tyhjillään, eli koko akvaariota ei ollut mailla eikä halmeilla. :(((
Ei kyllä millään voi pitää paikkansa. Meillä oli varmaan Pentin kanssa joku oma audienssi. Varmalla oli. Sitä paitsi, Pentti tuli kerran kadulla minua vastaan ja katsahti minuun kovin ystävällisesti. Siis kovin. Eli meillä on selvästi sanaton yhteisymmärrys. Ja se alkoi ollessani 3-vuotias!


8. Lopuksi haluaisin ilmaista haluni olla hienostunut olematta hienosteleva... Ollapa Audrey Hepburn! <3

Ja tähän päätteeksi palan halusta kuulla avautumisia omanlaisilta ja teeskentelemättömiltä blogisteilta Outi-Hyypiöltä, Saralta, Ompulta, Lydeltä, Sudelta, Mustaltakissalta, Miialta ja Etanalta. Ei ole pakko jos ei halua eikä ennätä, ja saa kertoa vaikka vain yhdenkin jutun :)