keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Huihai Hennika!

Voi tätä blogihiljaisuutta... On ollut risteilyä ja vatsatautia ja työhönpaluuta ja opetuksen alkua ja yksiön luovutusta vuokralaiselle ja ties mitä... Ja sitten tulee kamala ahdistus, että mitä tässä nyt postaisi - kaikesta tekisi mieli kertoa jotain (paitsi siitä vatsataudista), mutta mistä saisi nyt ensi alkuun kivan postauksen aikaiseksi, niin että palaisi taas tatsi tähän bloggailuun... Kestäkää kanssani hetki tätä hapuilua, minä kerron nyt loppiaisviikonlopusta!

Olivian askartelun tuotoksia: maihinnousukortit loppiaisristeilylle (jotka toimittivat myös nimikylttien virkaa)! Merihädän sattuessa kulkusten avulla saattoi jäljittää kadoksissa olevan matkustajan... (Vaikka vakavalla asialla ei tietysti pitäisi vitsailla nyt kun Italian laivaturmakin on otsikoissa...)

Meillähän on noin kymmenen hengen naisporukka, joka tottelee nimeä Huihai-tytöt. Huihait saivat alkunsa joskus rippikoulun jälkeisissä riennoissa 1980-luvun alussa/puolivälissä ja sieltä asti on ystävyytemme säilynyt. Joskus on ollut hiljaisempaa ja joskus on pidetty yhteyttä tiiviimmin ja hieman vaihtelevallakin kokoonpanolla, mutta Huihai elää ja porskuttaa aina vaan!

Tänä loppiaisena päätimme järjestää kuivan maan kuvitteellisen risteilyn Pohjois-Karjalassa :D Talomme oli laivamme, minä toimin risteilyemäntä-Juliena ja ukko oli purseri-Gopher, noin niinkuin Lemmenlaivan hengessä... Ohjelmassa oli mm. karaokea, keilausta, kiertoajelua, jännittäviä rastileikkejä ja tietysti laivan seisova pöytä tarjoomuksineen.



Laivalla oli kaksi kantta, Hui ja Hai, sillä myös yksiö oli vielä käytössämme - älyttömän kätevää, kun oli isompi porukka majoitettavana!



Suuren suosion saavutti kilpailu, jossa piti tunnistaa vanhoja valokuvia ja selittää niiden sisältöä puolessa minuutissa ukolle, jolla ei tietenkään ollut mitään taustatietoa kuvista. Yllättävän vaikeita rasteja!

Keitä tässä on? Missä ollaan? Mitä kuvassa tapahtuu? Milloin kuva on otettu?

Ja arvatkaa, mitä ihanaa sain tytöiltä tuliaisiksi?! Ihan ihmeen kaupalla he olivat ostaneet minulle Marimekon Hennika-teekuppeja!

Sinivihreät Hennika-teekupit täydentävät nyt Hennika-lautasia ja -vateja

Ennen joulua minä hankin vähissä erissä ja erinäisillä alennuksilla Hennika-vateja ja pieniä sinivihreitä Hennika-lautasia, mutta rahat eivät millään riittäneet enää kuppeihin. Lohduttelin itseäni, että ne ovat varmaan kovin epäkäytännölliset, kun ovat noin laakeita - johan niissä tee jäähtyy ennen sen hörppimistä! Samoin ajattelin, että voihan lautasiin yhdistää vaikkapa Arabian juhlavuoden mukit, joita olin hankkinut aiemmin syksyllä:

Arabian Factory Visit -muki yhdistettynä Marimekon Hennika-lautaseen

Mutta on noi Hennika-kupit ihan ässät!!! Ja se tee jäähtyy just sopivasti, niin ei polta suutansa :)



Siispä kiitos, Huihait, ja tervetuloa toistekin! <3

Iloa ja aurinkoa teidän kaikkien lukijoiden viikkoon, ja uudet lukijat toivotan sydämellisesti tervetulleeksi!

9 kommenttia:

Meän Satu kirjoitti...

Elä välitä blogihiljasuuesta :) Monella muullaki sama vaiva :) Mullahan ei ommaa blogia oo mutta silti mulla ollu kans blogiluku-kommentointi-hiljasuus :) Laiskuus vai mikä lie iskeny :) Tosin just nyt oon ollu monta päivää melekein iliman ääntä, kurkku on ku hiomapaperi ja nielussa neuloja ko yskii, kamala olotila :/ vaikka hmmm...eihän blogilukemisseen ja kirjotuksiin ääntä tarvi kyllä :D tulipahan vaan mainittua että räkätautia täällä poetaan :)
Vitsi mikä kiva yllätys sulle tuli ystäviltä lahjana <3 ja kiva ku on oma porukka kenen kans viettää aikaa silloin tällöin <3
Mukavaa viikkoa sinnekki <3

Olivia kirjoitti...

Voi Satu, pikaista paranemista sinulle! <3

Ja joo, aika jännä juttu, miten blogirintamalla lähes kaikilla tuntuu olevan nyt sellainen säästöliekki päällä - nyt on varmaan talviunien aika! :)

Ja tyttöjen vierailu pelasti kyllä pahimmalta kaamoshyytymiseltä! Ja Hennika-kupeista hörppiessäni voin aina naureskella muistoille loppiaisesta... :)

Parantele sinäkin itseäsi kuumaa hörppimällä <3

Meän Satu kirjoitti...

Kiitoskiitos <3
Sain PUHEKIELLON ko kävin lääkärissä :D sen verran rasittaa äänihuulia jos yrittää puhua :D Mies kiittää hihi :D (vitsivitsi tuo mieskommentti) :D
Virustautia poden, oli tuomio eli ei tehoa antibiootit ja ohjeeksi annettiin mm. että kylppäriin ja kuuma hana päälle, kaikki ikkunat ja ovet kiinni ja sitte sinne höyryyn lukkeen vaikka lehteä, auttaa äänihuuliin ja limanirtoamisseen :) Eli huomena meillä sitte omatekonen "höyry"suihkuhuone :D Tullee vaan mieleen, että millanen puhheenräpätys mahtaa meillä kuulua sitte ko ääni tullee paremmaksi ko nyt ei oikein saa puhua :D
Mukavaa alkavaa viikonloppua <3

Anonyymi kirjoitti...

Siis noi viivakoodit!!!:) Hilarious!!! Mulla on varmaan jotenkin alkeellinen huumorintaju...
Hyvä, että bloggasit, mä olinkin jo ihan kyllästynyt siihen kaurisvatiin. Vaikka kauris olenkin.

MK

Olivia kirjoitti...

Satu, PUHEKIELTO :/ En pystyis ikinä, vaikka meilläkin ukko varmaan salaa toivois moista... ;D

Auttoko se höyryttäminen, meinaan kylppärissä? Toivottavasti! Parane pian <3

MK, parahin kauris, kauris ei voi kyllästyä kauriiseen (eikä kauniiseen)! :D Mutta kyllä noi viivakoodit oli omasta mielestänikin aivan valtavan hyvä oivallus! Toivottavasti olet sinäkin jo ehompi pakkaus ja elävien kirjoissa :)

Meän Satu kirjoitti...

Kiitos kiitos, parempaan suuntaan menossa äänen kans :) Ehämmie ihan täysin iliman puhetta oo voinu olla :D Pikkasen on pitäny saaha ääntä käyttää :D Mutta aika hyvin oon ollu etten soittele kelleen tai puhun ihan ihan lyhyesti jos joku soitti :) Vaikiaa on ollu silti :D

Olivia kirjoitti...

Satu, toivottavasti ei kähise enää ja puhe pulppuaa jo normaalisti :)

Meän Satu kirjoitti...

:D Puhe pulppuuaa jo suht normisti :D
Mukavaa viikonloppua :)

Olivia kirjoitti...

Mahtavaa :D Puheliasta viikonloppua sinulle! ;)