Ihmeellinen joulukalenteri

Niin kuulkaas minäkin väkersin meille joulukalenterin... Menin kyllä sieltä mistä aita oli matalin, ellen suorastaan aidan ali, mutta kyllä tämä meille välttää:

Tsadaa! Jotenkin minusta tuntuu, että kukaan ei aio kopioida tätä valtavan hienoa kalenduuraa... ;D

Ostin siis Tiimarista tuollaisen kätevän pyykkipoikanarusysteemin, jossa on 24 numeroitua pyykkipoikaa. Mutta koska meillä ei ole vielä yhden yhtäkään naulaa lyötynä upouusiin seiniin, päätin laittaa sen jääkaapin oveen kiinni magneettipyykkipojilla! Noh, piti sitten vähän pätkiä tuota pitkää narua ja ripustaa useampaan kerrokseen :)

Toisaalta, olisihan koko höskän voinut viritellä kuusen muotoon... Kait? Ehkä kokeilen huomenna :)

Sitten taittelin ylijäämätapettipaloista "pusseja", jotka kokosin nitojalla yhdeksi kappaleeksi, mutta kuuden pussin jälkeen luovutin - voihan ne samat pussit siirtää sitten seuraavaan kuuteen pyykkipoikaan! En oo yhtään laiska, vaan käytännöllinen käsi :)

Eikä siinä vielä kaikki. Pitihän sinne kalenteriin keksiä jotain sisäänkin, ilmestymään luukusta ja silleen... Eikä meillä ollut mitään. Paitsi että yhden vanhan sisustuslehden välistä putosi joku Juhla Mokka -mainos, jossa oli Sannan Annukan suunnittelemaa kuosia kahvipurkkiin. Suurta huutoa, todella trendikästä!

Arvaa mikä?!

Siitähän saisi oivan kirjanmerkin! Kaikkihan käyttävät ja tarvitsevat kirjanmerkkejä! (Paitsi meillä). Niinpä leikkelin ja taittelin ja liimasin ja olin ihan liimassa ja se kirjanmerkki oli myös, kunnes keksin peittää koko sotkun kontaktimuovin alle. Kuin ihmeen kaupalla sain kontaktoitua merkin ilman ryttyjä ja ilmakuplia! Sitten etsin langanpätkiä ja kieputin niistä nyörin, ja tulipas siitä jouluinen! :D

Parempi laittaa jokin selittävä lappu vielä mukaan...

Eikä siinä todellakaan vielä kaikki! Aamulla ukko oli lähdössä töihin ja usutin häntä avaamaan joulukalenterin ensimmäisen luukun. Ei kuulunut ihastunutta huudahdusta, vaan aika vaiti oli hän. Minä sitten huutelin sängystä kuinka olin omin pikku kätösin sorvannut yön pimeinä tunteina tuota vaatimatonta tuotosta, ja ukko siihen mutisi jotain vähän noin niin kuin kiitellen ja lähti ansioon.

Minä kömmin sängystä ja ajattelin vielä hieman ihastella kätteni töitä, mutta kirjanmerkkiä ei näkynytkään missään. Ottiko se sen mukaansa? Oliko se niin hieno?! Meinaako se ihan näyttää sitä työkavereilleen?!?! Vau! Eihän tuo nyt mitään ollut, ihan vasemmalla kädellä tehty...

Juu kyllä tätä kelpaa kavereille näytellä...

Ja sitten huomasin sen olohuoneen pöydällä. Täh??? Eihän ukko ollut edes käynyt aamulla olohuoneessa... Voi perskele, sitten valkeni! Olin unohtanut laittaa sen helevatan kirjanmerkin sinne kalenterin pussukkaan!!! Sen sijaan olin kyllä laittanut sinne sen selittävän paperilapun, jossa luki että "tämä on trendikäs kirjanmerkki"... Ja että designed by Sanna Annukka... Voi hyvää kesää vaan ;DDD

Sain tietysti ihan hirveän nauruhepulin ja yritin soittaa ukolle siitä paikasta, mutta eihän se saanut meikäläisen tyrskinnästä mitään selvää, luuli että olin jonkun kohtauksen kourissa... Lopulta hänellekin valkeni, että lahjattomuuteni ei ollut ihan sitä luokkaa millaisena se aamun hämärässä valossa oli näyttäytynyt... Puhelu päättyi yhteiseen hihityshepuliin - ja hei, kalenterihan lopulta täytti tehtävänsä, kun jakoi iloista mieltä sekä saajalle että antajalle!

Huomiseksi ostin sinne mini-Susu-patukan, en riskeeraa enää yhtään :) Vai olisiko pitänyt vain laittaa lappu, jossa lukee "Tämä on miljoonan euron seteli"... ;D Kyllä tämä joulun odotus on veikeää aikaa, vai mitä? :)