torstai 8. syyskuuta 2011

Sekava postaus

Ihana reissu on takana, mutta paluu arkeen on ollut yllättävän hankalaa. Minulla on koko ajan tunne, että kohta on taas lähdettävä jonnekin - johtunee varmaan siitä, että nukuin kaikki reissun aikaiset viisi yötä eri paikoissa :) Illalla petasin sänkyni uuteen paikkaan ja aamulla taas pakkasin lakanat laukkuuni...

Minun huoneeni perheemme kesäpaikassa (oikeastaan vanhempani viettävät siellä aikaansa ympäri vuoden, mutta kulkekoot nyt kesäpainan nimellä). Tällä kertaa yövyin täällä kahdesti, mutta en peräkkäisinä öinä, vaan piipahdin välillä ystäväni mökillä naapuripitäjässä.

Viikko sitten torstaina, saapuessani Helsinkiin, pikkuveikkani ilmoitti, että oli saanut meille kutsuvierasliput Musiikkitalon avajaiskonserttiin!

Musiikkitalon seinäpaneelia, jossa akustiikan takia tulee olla yhtenäistä seinäpintaa vain 70 %

Sisällä talossa oli kauniita yksityiskohtia, ja itse sali oli tunnelmallinen ja kekseliäs (ja akustisesti ihan huippu). Yleisvaikutelma oli pehmeän tumma - samalla lailla hyväilevä kuin olisi saunassa istunut (no joo, aika iso sauna!). Se, mistä en pitänyt, oli aulan mielikuvitukseton, lasinen ulkoseinä. Eikö noita ole jo nähty ihan riittämiin?

Musiikkitalon lava on öljyttyä mäntyä, eikä sitä ole tarkoitus varjella ainakaan soittimilta! (Kuva Iltalehden verkkosivuilta)

Saa nähdä, miten Musiikkitalo vaikuttaa viereisen Oopperan/Baletin kävijämääriin... Jos oopperalaiset olisivat rohkeita ja ennakkoluulottomia, kannattaisi hieroa diiliä Musiikkitalon kanssa: Lippu Oopperaan ja lippu Musiikkitaloon esim. samana viikonloppuna jollain kivalla könttäsummalla, kohdeyleisöhän on kuitenkin samaa, ja etenkin muualta Suomesta tulevat saisivat samalla reissulla kunnon taidepläjäyksen! Mutta pahoin pelkään, että ei tämä meillä onnistu :(

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas pyörii Kansallisbaletissa tänäkin jouluna (kuva Suomen Kansallisoopperan sivuilta)

Jottei menisi ihan korkeakulttuurin puolelle, niin loppukevennyksenä "kortti", jonka veljentyttöni oli tehnyt vanhemmilleni vuosi sitten, ollessaan 7-vuotias:

"Nonna ja Vaari, hyvää syksyä"

"Päivät on lyhenneet. Ja kylmenneet. Toivottavasti on ollut hyviä päiviä." :D

Ja kuvassa hymyilevät tietysti Nonna ja Vaari lyhyissä hiuksissaan ja Typy itse pitkätukkaisena :)

Yritän huomenna saada aikaan hieman järkevämmän ja sisältörikkaamman postauksen, nyt menen totuttelemaan taas omaan sänkyyni, josta ei tarvitse vähään aikaan lähteä pois! Ötyä!

Isän ja äidin makkari Forssassa, jossa vietin reissun viimeisen yöni

Ei kommentteja: