Pakenin iltapäivän kuumuutta metsään.
Mikäs sen mukavampaa, näin runon ja suven päivänä!
Tunnenko runon pulppuavan suonissani?
Ei synny nyt mitään omaa, joten lainataan Risto Rasaa:
- Puut sirisevät.
Istun tässä ja kuuntelen
mitä maisema puhuu:
puuta, heinää. -
Istun tässä ja kuuntelen
mitä maisema puhuu:
puuta, heinää. -
Puuta, heinää ja muistomerkkejä...
Antoisaa runon ja suven päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti