torstai 14. heinäkuuta 2011

Toinen tykkää, toinen ei...

Minulla on aarteita, jotka mieheni silmissä näyttävät ihan romulta. Omistan esimerkiksi vekkulit kattolamput 1970-luvulta, joista toinen oli lapsuudenkotini keittiössä ja toinen meillä lastenhuoneessa.

Kuinka joku voi olla tykkäämättä tällaisesta muotovaliosta?

Ukkokulta ei millään ymmärrä lamppujeni arvoa. Helsinkiläisten kotkotuksia, hän tuhahtaa. Niinpä sitten muutettaessa tavaroitani hän monista varoitteluistani huolimatta onnistui hajottamaan toisen lampun valkoisen muoviritilän :'(

Niin on alastoman näköinen hän...

Silkka vahinkohan se oli, ja ritilä oli jo hauras ja poikki kahdesta eri kohdasta, mutta oli siinä varmaan mukana myös vähän vääränlaista huolettomuuttakin... No, sovinnon eleenä hän taipui siihen, että lamput ovat nyt kodinhoitohuoneessa - kuten tulee olemaan kaikki ne muutkin tavarat ja esineet, jotka riitelevät hänen kauneuskäsitystensä kanssa ;) Aikamoinen sillisalaatti sinne syntyykin! Ja ahdasta tulee olemaan!

Ei kommentteja: