perjantai 12. elokuuta 2011

Onko värillä väliä?

Kelaan paljon näitä väriasioita, sekä täällä blogissa että muutenkin. Miten näemme ja koemme värit? Miksi? Mikä on opittua, mikä aistinvaraista?

Meillä käytetään paljon punaista, kuten täällä vieraskylppärissäkin

Oma ukko-kultani on värisokea. Se on välillä aika hämmentävää. Joskus se hankaloittaa ihan tavallistakin arkielämää. Sitten sen taas unohtaa pitkäksikin aikaa. Mutta sitä ei voi ohittaa, sen kanssa vain oppii elämään.

Telkkarin ja digiboksin kaukosäädin toimii värien avulla. Mies on opetellut värien järjestyksen ulkoa, mutta jos ruudulle ilmestyy "paina" ja jokin tietty väri, hän ei pysty erottamaan mistä väristä on kyse, eikä osaa painaa oikeaa namiskaa.

Niinpä ymmärrän hänen mieltymyksensä valkoiseen. Kaiken pitäisi olla meillä mieluiten valkoista. Se on hänen silmissään rauhoittavaa, levollista ja turvallista. Lattioiden, seinien ja katon on oltava valkoiset. Sain hänet onneksi ylipuhuttua maalarinvalkoisen suhteen, joka on mielestäni vihoviimeinen väri kodin pinnoille. Nyt meillä on seinillä Tikkurilan Hattaraa :) Valkoista sekin, mutta taittaa valoa lämpimästi!

Aiemmassa postauksessani pohdiskelin olohuoneeseen tulevan maton väriä. Mies haluaisi paljaat valkoiset lattiat, minä kaipaan jotain pehmentämään yleisilmettä. Lukijani jo ehdottikin vaaleanharmaata mattoa ja minäkin innostuin: Tosiaan, miten olinkin ohittanut tuon mahdollisuuden!

Vaaleanharmaa matto sopisi meille hyvin, tosin neliskanttisena

Ja sitten muistin. Ai niin, ukko-rukka näkee vaaleanharmaan vaaleanpunaisena! Joten liian vaalea harmaa ei käy. (Sen sijaan, jos olisin romantiikan ystävä, voisin hyvinkin laittaa lattialle hempeän vaaleanpunaisen maton ja ukko katsoisi, että onpa kiva harmaa ;D Mutta minä en tunne suurta vetoa vaaleanpunaiseen kotioloissa, valitettavasti.)

Ainoat värit, jotka ukko erottaa hyvin ja "normaalisti" ovat punainen ja sininen. Niistä hän jopa tykkää ja hyväksyy ne. Siksi meillä on punaista siellä, missä värejä kaivataan :) Ja vaihtoehtoisesti sitten vähän sitä sinistäkin!

Ai niin, Pentik-postauksessani huokailin petroolinsinisten Haiku-malliston tuotteiden perään. Kävin kurkkamassa niitä eilen Pentikin kaupassa, mutta tuotteet olivat vasta saapuneet ja osittain vielä purkamattomina laatikoissa. Se kirjottu tyyny näytti kyllä älyttömän kauniilta siellä laatikossakin... Yritin kysellä ukon mielipidettä petroolinsinisestä: "Eihän petrooli edes ole sinistä!" oli ainoa, jonka sain irti hänestä... Ehkä mennään toistaiseksi punaisella linjalla ;)

Oranssi sopii myös harmaan seuraan ja sitä minulta kyllä löytyisi... (Kuva Pentikin sivuilta)




5 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Minäkin olen pohtinut tuota väriasiaa useasti ja lukenut erilaisten värien vaikutusta mm. mielialaan..Ja kun esim. menen jonkun uuden ihmisen kotiin niin minä olen ainakin sitä mieltä, että kodin värit kertovat paljolti ihmisten persoonallisuudestaan..Meidän talo ON muuten vihreä mutta mieheni on sitä mieltä että se on sininen, joten jokainen aistii värit eritavalla..Taidankin joku pv laittaa kyseisestä aiheesta postauksen blogiini.. Värikästä viikonloppua :)

Olivia kirjoitti...

Olen samaa mieltä, että värit kertovat ihmisen persoonallisuudesta - ei ehkä ihan sillä lailla, että yksi väri tarkoittaa yhtä asiaa ja toinen toista, vaan ehkä siten, että tapa käyttää värejä kertoo jotain ihmisen ennakkoluulottomuudesta/säntillisyydestä/sovinnaisuudesta jne. Ei tietenkään koko totuutta (ja itsehän me annamme väreille niitä merkityksiä), mutta kuitenkin :)

Tuo sininen/vihreä-juttu jakaa ilmeisesti yleisimmin mielipiteitä värien aistimisessa - ja jostain olen kuullut, että se olisi myös jossain määrin sukupuolisidonnainen, eli miehet näkevät ennemmin sinisenä sen minkä naiset vihreänä ja päinvastoin. En kyllä tiedä pitääkö paikkansa :) Mutta kiinnostava aihe!

Sinun värikästä postaustasi odotellessa... ;)

Anonyymi kirjoitti...

Jos teän molempien tykkäämä väri on punanen, teän harmaaseen sohvaan soppii oikein hyvin punanen eli mattokihan vois olla punanen. Punasia onneksi on muitaki ko joulunpunanen ja vaaleanpunanen :) Tai sitte valkonen matto jos ukkosi tykkää valkosesta ja sie haluat saaha lämpöä jalan alle :) Valkonen on kyllä ihan hyvä väri, taikka luonnonvalkonen tai vaaleanbeige ehkä parempiki teän lattian väriä aatellen, jos se sopii ukollesi :)
Verhojen pariksihan vois laittaa sitte valkoset/l.valk/beiget verhot, yhistäis sitte sen matonki :)
Tsemppiä löytää oikea molempia miellyttävä väri :)

Ja tosi ison muutoksen ootte saanu aikaan siellä talossa! :) Nyt talo on tuotu 2000-luvulle ko poikamiesvuosina se oli hmmm...jämähtäny kasarilukuun :)

Mie taas oon täysin eri mieltä että kodin väritys kuvastaa jotenki ihmistä/ihmisen luonnetta tai vaatteitten väri :) Mutta onneksi saaki olla eri mieltä :)

Terkuin,
ikkunalamppu-Satu

Anonyymi kirjoitti...

Niin, totta, oranssiki soppii erittäin hyvin harmaaseen :)

T.ikkunalamppu-Satu

Olivia kirjoitti...

Kiitos, Satu, tsemppauksesta! :) Kyllä miekin uskon, että meille se oikea värimaailma ja tyyli löydetään, kunhan ei hoppuilla... Alan myös kallistua siihen, että matto voisi olla jokin suht neutraali (eli jotain valkoinen-beige-tummempi harmaa-vähän mustaa-linjalla) ja väriä luodaan pienimuotoisemmilla läiskillä tilaan.

Ja juu, saa olla ihan eri mieltä ;D Enkä minäkään hirveästi ryhtyisi analysoimaan pelkkien värien pohjalta ketään, koska enempi kait se kyökkipsykologinen tulkinta kertoo tulkitsijasta itsestään kuin varsinaisesta kohteesta! Mutta voihan sitä omaksi ilokseen tehdä, jos ei päätelmiään ihan totuutena ala julistaa ;)